Jos autoilijana olisi tietämätön valtion tierahojen jakamisesta ja ajelisi nyt syksyllä maakunnan itälaidan ja Keski-Suomen välillä tietä kuin tietä, ihmettelisi niiden hyvää kuntoa.
Ajaapa mihin päin tahansa, aina on alla uusi asvaltti, vaikka tien status ja liikennemäärät eivät sitä mitenkään edellyttäisi. Moni epäilisi, että alueelta täytyy olla lähtöisin siltarumpupolitiikkaa harjoittava kansanedustaja.
Tierahoista tietävä taas huomaisi konkreettisesti sen, mitä valtion liikenneväylien korjausvelkarahoilla on alettu tehdä: kunnostaa rapautumaan päässeitä teitä etenkin siellä, missä raskas puutavaraliikenne tulee huomattavasti lisääntymään Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaan käynnistyttyä.
Tämä infraan panostaminen oli Sipilän hallituksen tietoinen valinta ja täsmäisku: maan suurimpiin kuuluvalle investoinnille haluttiin luoda ne edellytykset, mitkä yhteiskunta vain voi toteuttaa.
Tehtaan puunkäyttö kasvaa neljällä miljoonalla kuutiometrillä yhteensä 6,5 miljoonaan kuutiometriin, josta 4,5 on havu- ja kaksi miljoonaa kuutiometriä koivukuitupuuta. Kumipyörillä se tuodaan tehtaalle maksimissaan 150 kilometrin etäisyydeltä.
Kun Sipilän hallitus julkisti liikenneväylien korjausvelkarahoituksen, Helsingin cityvihreät nostivat valtaisan älämölön. Kalikoiden kuljetukseen sijoitetut rahat olisi pitänyt investoida pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen tai koulutukseen.
He sivuuttivat tarkoitushakuisesti sen, että uuden tehtaan vuotuiset talousvaikutukset Suomelle ovat puoli miljardia euroa, sen energiaomavaraisuus on 250 prosenttia ja uusia työpaikkoja syntyy 1 500.
Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne ei taida paljoakaan kansantuotetta lisätä.
Vaikka päätiestöä repataankin nyt vauhdilla kestämään 76-, jopa 84-tonniset puutavara-autot, se ei vielä tuo rankaakaan tehtaalle. Tarvitaan myös kunnossa oleva metsätie- ja alempi tieverkosto eli paikallis- ja kylätiet. Ja siinäpä se pulma onkin.
Ainakin maakunnan keskeiset puukaupan toimijat ovat hyvin huolissaan tämän tieverkoston kunnosta Pohjanmaan maakunnissa. Varsinkin metsätieverkosto on päässyt rapautumaan varojen puutteessa. Kysymysmerkki onkin, kestääkö se ilman lisäsatsauksia ympärivuotiseksi muuttuvat kasvavat kuljetusmäärät.
Ja nehän kasvavat. On nimittäin varsin oletettavaa, että Metsä Groupin ilmajokelaislähtöisen metsäjohtajan Juha Mäntylän esikunta tähyää puunhankinnassa myös Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle.
Näissä maakunnissa kuitupuun hakkuusäästöt ovat kaikkein suurimmat eli puu otettavissa helpoimmin. Seinäjoelta on muuten Äänekoskelle linnuntietä juuri tuo puukuljetusten maksimietäisyys 150 kilometriä.
Kun biotuotetehtaan on tarkoitus käynnistyä jo vuoden kuluttua, sen lisäpuunhankintaa aletaan viritellä kuntoon ja leimikkovarantoa kartuttaa. Kun välissä on vielä yksi kesä, hankinta- ja käteispuun vuoro tulee vasta myöhemmin.
Metsäalaa seuraavana ei muuten uskoisi, että tehdas tarvitsee lisäpuunsa jo vuoden kuluttua. Puukaupan hurmokseen liittyvää pöhinää ei ole ainakaan täällä maakunnassa yleisesti havaittavissa.
Sellaiseen luuloon ei esikunnissa ainakaan saisi tuudittautua, että lisäpuut tulisivat tehtaalle issekseen puukartellien ja niistä valittaneiden metsänomistajien uhkailujen jälkeen.
ARTO TAKALAMPI