Kullan hinta on nyt historiallisen korkealla. Se on saanut monet kaivelemaan pöytälaatikkoja ja myymään turhaa tavaraa.
Omistajaa vaihtavat useimmiten rikkinäiset korut, parittomat korvakorut, epäonnistuneesta parisuhteesta muistuttavat sormukset ja omiin tarkoituksiin sopimattomat perintöesineet kuten taskukellot tai pöytähopeat. Silloin tällöin myytäväksi tuodaan myös kultahampaita.
Kullan ostajat saavat päivittäin todistaa asiakkaiden iloa ja ihmetystä, sillä nyt koruista voi saada enemmän rahaa kuin ne ovat aikoinaan maksaneet.
Autolla ympäri maata
Kullan myyminen on tehty helpoksi. Eparin levikkialueellakin piipahtaa harva se päivä ostajia, jotka kiertävät paikkakunnalta toiselle.
Jutuntekopäivänä viime keskiviikkona rovaniemeläisen Aurum Kultaspesialistin auto parkkeeraa Ilmajoen keskustaan ruokakaupan pihaan. Matkailuauton sisällä asiakkaita odottaa yrittäjä Matias Keränen. Mies on yöpynyt autossa ja istuu nyt liikkuvan konttorinsa pöydän ääressä. Tärkeimmät työkalut – vaaka, laskin ja luuppi – ovat valmiina tositoimiin.
Hinta vaihtuu päivittäin
Ensimmäisenä autolle saapuu Jenna Välimäki Laihialta. Hän haluaa myydä ohuen kultasormuksen.
– Tämä on kihlasormus eikä sitä enää tarvita, Välimäki perustelee ja vaihtaa rinkulan mielellään viisikymppiseen.
Jos sormuksissa olisi ollut kiviä, ne olisi ennen punnitusta poistettu.
– Vanhempien sormusten isot kivet ovat usein lasia tai zirkonia. Timantit ovat suomalaisten koruissa tavallisesti niin pieniä, ettei niillä ole mitään arvoa, Keränen selvittää.
Arvolle monta mittaria
Suomessa korujen kultapitoisuus on usein 14 tai 18 karaattia. Tämä tarkoittaa sitä, että kultaa korussa on 58,5 tai 75 prosenttia.
Kullasta maksettavaan summaan vaikuttaa kullan päivittäin vaihtuva markkinahinta, kultapitoisuus ja paino. Jutuntekopäivänä gramma kultaa maksaa 93 euroa.
– Hinta on noussut pitkään. Alimmillaan kullan arvo oli vuonna 2014. Silloin grammasta sai 25 euroa. Nyt on siis todella hyvä hetki myydä kultaa, selvittää vuodesta 2011 kultakauppaa tehnyt Keränen.
Kullan myyjä ei tietenkään voi saada tavaroistaan päivän markkinahintaa, koska ostajankin pitää saada osuutensa. Keränen ei mielellään pohdi julkisesti sitä, millä hinnalla kulta vaihtaa omistajaa.
– Arvoon vaikuttaa niin moni asia, joita myyjän on vaikea itse havaita. Täydestä kullasta saa enemmän rahaa kuin pienemmästä kultaprosentista. Jos pakko on jotain arvella, niin myyjä saa noin puolet päivän markkinahinnasta.
Arvotonta rahaa
Seuraavaksi autoon nousee vanhempi herrasmies, joka haluaa pysytellä nimettömänä. Hän tuo arvioitavaksi tukun ulkomaisia seteleitä.
– Valitettavasti näillä ei ole mitään arvoa, Keränen sanoo selattuaan nipun läpi.
Mies kaivaa seuraavaksi taskustaan parisen kymmentä Suomen markkaa vuodelta 1964.
– Nämä ovat taittamattomia ja se vaikuttaa hintaan positiivisesti. Harvinaisista markoista voi saada jopa yli kymppitonnin, mutta sarjanumerojen perusteella näiden hinta on euron luokkaa, Keränen selvittää.
Uutta vanhan tilalle
Sirpa Välkkilällä on parempi onni.
– Vanhoja helyjä nämä ovat eikä mitään kalliita koruja, hän arvelee kaataessaan pienen pussillisen koruja pöydälle. Tuomisina on kasa rikkinäisiä ja käyttämättömäksi jääneitä koruja sekä pieneksi jääneitä sormuksia.
–Tässä on monta perinnöksi saatua korua. En ole niitä koskaan käyttänyt.
Korukasa sädehtii auringon osuessa pöytään juuri sopivasta kulmasta. Kaikki ei kuitenkaan ole kultaa, mikä kiiltää.
Keränen tutkii pieniä koruja luupilla. Kullassa pitäisi Suomen lain mukaan olla kullasta kertova leima. Ihan pieniin koruihin leiman painaminen ei onnistu. Silloin korun aitous ja karaatit eli jalometallin kultapitoisuus testataan hapolla.
Keränen hieroo korvakorua kiveen ja pudottaa jäljen päälle kuningasvedeksi kutsumaansa happoa. Testi paljastaa, onko esine aitoa kultaa ja mikä sen karaattipitoisuus on. Suurin osa koruista osoittautuu rihkamaksi.
Välkkilällä on mukanaan myös kaksi perintönä saatua taskukelloa. Toinen on nikkeliä, toinen hopeaa. Hopeisesta Keränen lupaa parisen kymppiä, toisesta vähemmän.
Välkkilä miettii hetken. Hopeakello vaihtaa omistaa, mutta toinen lähtee sittenkin takaisin omaan laatikkoon. Nainen sujauttaa sen vaarinsa tekemään pieneen nahkakoteloon.
Joko koruista saaduille rahoille on käyttökohde valmiina?
– Ehkä ostan itselle mieleisen korun. Korvikset ehkä, Välkkilä pohtii.
Tunneside on löysä
Hopea on viime viikkoina maksanut noin tuhat euroa kilolta. Asiakasvirran tauotessa Keränen näyttää aiemmin tuotuja, tummuneita kakkuottimia, kynttilänjalkoja, kannuja ja tarjottimia. Aikoinaan ne ovat olleet aarteita, joita on säästelty.
– Näistä ei paljon voi maksaa. Ottimissa vain kahvan pintakerroksessa on hopeaa. Se on työläs poistaa. Teen sen itse.
Monissa esineissä on kaiverrettuna käyttäjiensä nimikirjaimet ja merkkipäivät. Miten ihmiset malttavat myydä perintökalleuksiaan?
– Tunneside astioihin ja aterimiin tuntuu olevan löysä. Moni puhuu kuolinsiivoista. Nuoremmat taas eivät välitä aterimista, joita pitää puhdistaa, kiillottaa ja pestä käsin, Keränen tietää.
Keränen toivoo, että ihmiset kävisivät arvottamassa korunsa ennen niiden pois heittämistä. Esimerkiksi hän kertoo Seinäjoella sattuneen tapauksen.
– Automme oli parkissa ekopisteen vieressä. Vanhempi nainen oli viemässä koruja metallikierrätykseen, mutta jostain syystä tulikin ensin meidän juttusille. Hän sai arvottomina pitämistään koruista 1 800 euroa.
Kulta muuttuu uusiksi tuotteiksi
Aurum Kultaspesialistille myydyt kellot, setelit ja militaristiset arvomerkit myydään keräilijöille.
Jalometalli matkaa Helsinkiin. Raaka-aine sulatetaan, puhdistetaan ja jalostetaan uusien tuotteiden raaka-aineiksi. Vanhat korut voivat päätyä teollisuuden käyttöön esimerkiksi puhelimen materiaaliksi.
Kullan tuotto perustuu vain arvonnousuun
Aito kulta on arvometalli, joka on aina ollut arvostettu ja haluttu. Kultaa kuvaillaan usein sijoittajien turvasatamaksi, sillä sen uskotaan säilyttävän arvonsa epävarmassakin maailmantilanteessa. Kulta pysyy käsin kosketeltavana, vaikka valuutat, pörssit ja pankit romahtaisivat.
Kullan hinta on viime vuoden alusta saakka noussut rahoitusmarkkinoilla peräti 50 prosenttia. Millainen sijoituskohde kulta on? Asiaan vastaa sähköpostitse Aalto-yliopiston rahoituksen professori Markku Kaustia.
Mies pitää kultaa riskisijoituksena.
– Voi tulla kovia nousuja ja laskuja. Hyvin pitkällä aikavälillä kullan tuottoprosentti noudattelee yleistä hintatasoa. Tämä johtuu siitä, että kulta ei varsinaisesti tuota mitään uutta kuten yritys tuottaa osinkoja, asunto vuokratuloa ja velkakirja korkoja. Kulta vain on.
Millaisessa muodossa sijoituskulta olisi hyvä olla?
– Vaihtoehtoja on monia. Itse olen sijoittanut fyysistä kultaa omistavaan rahastoon sekä kultakaivosyhtiöiden osakkeisiin.
Voiko kalliin korun ostoa pitää hyvänä sijoituksena?
– Korussa on muita ominaisuuksia, jotka voivat tehdä niistä jopa paremman sijoituksen kuin harkko, useimmiten kuitenkin selvästi huonomman. Kaikessa itse omistetussa fyysisessä kullassa on varastoinnin riski tai kulut, jos riskin haluaa välttää.
Miksi kullan hinta on juuri nyt korkealla?
– Mitään yhtä fundamenttisyytä nousulle ei ole. Keskuspankit ovat ostaneet kultaa enemmän kuin ennen, varsinkin Kiina, Intia ja Puola. Syytä ei tiedetä. Ihan viime viikkoina osa noususta varmaankin on johtunut sijoittajien turvasatama-ajattelusta.
Kannattaako kulta myydä kiertävissä kultaostoautoissa? Niitä tuntuu olevan liikkeellä juuri nyt, kun monen taloustilanne on heikko.
– Jos raha on itselle juuri nyt kultaklönttiä hyödyllisempää, niin miksi sitä ei myisi?
Jännitteet nostavat kullan arvoa
Samoihin kysymyksiin ottaa kantaa myös Senior Portfolio Manager Jukka Lähdesmäki Suomen Pankista.
Kannattaako kultaa myydä nyt?
– Kullan tuotto perustuu pelkästään arvonnousuun. Geopoliittisten jännitteiden lisääntyminen on varmasti yksi päätekijä hinnannousun takana. Markkinoilla on poikkeuksellisen paljon epävarmuutta ja kaikissa omaisuusluokissa hintaheilunta on suurta. Kullan hintaa tyypillisesti tukee muun muassa laskevat dollarikorot ja yleinen epävarmuus, mutta olisin varovainen antamaan kovin varmoja näkemyksiä kullan hinnan kehityksestä tulevien kuukausien ajalle.
Millaisessa muodossa sijoitusmielessä hankittu kulta olisi hyvä olla?
– Rahoitusmarkkinoilla kultaharkoille on olemassa tietyt standardit, esimerkiksi harkon muoto, koko ja kultapitoisuus on ennalta määritelty. Arvioisin jokaisen omista lähtökohdista, haluaako kultaan ylipäätään sijoittaa ja jos haluaa, niin vaihtoehtoina on fyysinen kulta tai esimerkiksi rahaston kautta tehtävä sijoitus, Lähdesmäki selvittää.
