Jotenkin on itselleni syntynyt sellainen vaikutelma, että Suomessa olisi tulossa presidentinvaalit? En tiedä pitääkö paikkansa?
Ainakin puhetta on riittänyt koko kesän jostakin rasismista – mitähän sekin lienee, jotain syötävää varmaan?
Uutisissa on parveillut, jos jonkinlaisia naamoja ilmoittautumassa presidentinvaaliehdokkaaksi. Ympäristöystävällisyys on ainakin kaikkien ehdokkaiden kohdalla kunnossa, koska he ovat ihmisiä – lihaa ja verta: ”Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.”
Kukahan mahtaa tulla valituksi? Kuulemma äänestämällä se ratkaistaan. Se, joka saa eniten kannatusta lopulta voittaa.
Aika vanhanaikainen systeemi. Hyvin konservatiivinen. Eikö olisi viimeinkin aika siirtyä konservatiivisesta keski-ajasta trendikkääseen nykyaikaan!
Nimittäin valintasysteemi on edellä mainitun kaltaisena perinteisen syrjivä, rasistinen. Tästä ”perinteisestä rasistisuudesta” pitäisi päästä positiiviseen syrjintään, positiiviseen diskriminaatioon. Tämähän tarkoittaa sitä, että suositaan ja valitaan tehtävään henkilö, joka ei muuten tulisi valituksi eli tässä tapauksessa valittaisiin trendikkäästi vähiten ääniä saanut.
Tosin usein kuulee puhuttavan ”istuvasta presidentistä”, mutta kait siinä hommassa joskus jaloitellaankin ja käydään ulkomailla ja vahvistetaan jotain lakeja. Tosin istuessa niitä varmaankin allekirjoituksella vahvistetaan. Joku voi tietysti olla niin hurja, että allekirjoittaa seisaaltaan, meni sitten syteen tai saveen.
Onhan se nyt ennen kuulumatonta, että vielä nykypäivänä valitaan suosituin henkilö. Vanhanaikaista, vanhanaikaista ja kaiken lisäksi loppujen lopuksi vanhanaikaista.
Positiivinen syrjintä ratkaiskoon tulevan presidentin valinnan! Se, joka saa vähiten ääniä tultakoon valitsemaan maamme arvokkaimpaan virkaan.
Positiivisuutta tämä maa tarvitsee ja edelläkävijyyttä, matkalla tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan.
Tuomo Kangas
Kaskinen