Hyvässä muistissa on, kun Suvivirren laulaminen pyrittiin leimaamaan uskonnon harjoittamiseksi, jolloin sitä ei olisi voitu esittää koulujen kevätjuhlissa. Onneksi järki voitti ja Suvivirsi katsottiin osaksi suomalaista kulttuuriperintöä.
Sitä on myös jouluevankeliumin lukeminen kouluissa, mutta valitusten pelossa yhä useampi koulu ei ole sitä tehnyt.
Yhä uusia uhkia on asetettu positiivinen uskonnonvapauden tielle. Uusimpina konsertit, joita on esitetty eräissä kouluissa. Uskonnottoman lapsen äiti valitti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle, sillä hänen mielestään Pekka Simojoen koulun konsertissa oli hengellisiä sävyjä. Pekka Simojoki oli siitä etukäteen kertonut, sillä kysymyksessä oli pääsiäiskonsertti.
Lautakunta esitti, että Hämeenlinnan kaupunki maksaisi oppilaalle 1 500 euron suuruisen korvauksen. Hämeenlinnan kaupunki on kieltäytynyt maksamasta korvausta, mitä pidän oikeana ratkaisuna.
Kirkkonummelainen koulu perui Suomalaisen barokkiorkesterin ja Helsingin kamarikuoron yhteiskonsertin, jossa oli tarkoitus esittää Georg Friedrich Händelin Messias-oratorio, maailmankuulun teoksen, jota tuskin olisi kielletty missään muussa sivistyneessä maassa.
Opetushallituksen edustaja kiirehti antamaan lausunnon, jonka mukaan konserttia ei olisi tarvinnut perua. Vahinko oli jo tapahtunut. Koulun rehtorin päätös perustui epävarmuuteen ja opetushallituksen epäselviin ja tulkinnallisiin ohjeisiin.
Mistä oikeastaan on kysymys?
Perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaa (positiivinen uskonnon vapaus). Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen (negatiivinen uskonnon vapaus).
Erilaisten valitusten ja kantelujen johdosta negatiivinen uskonnon vapaus on vienyt tilaa positiiviselta uskonnon vapaudelta.
Vähitellen uskonnon harjoittamisena on ruvettu pitämään myös koulujen joulujuhlia. Uskonnon harjoittamisena on pidetty jouluevankeliumin lukemista, jouluvirsien veisaamista, seimen lasta seimessään, kaikkia sellaista, joka liittyy Jeesus-lapseen.
Negatiivisen uskonnonvapauden vartijoina ovat oikeusasiamies, aluehallintoviranomaiset (avi) ja viimeisimpänä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta.
Kanteluita tekevät nyt myös henkilöt, joiden lapsi on uskonnoton. Negatiivisen uskonnonvapauden laajentamista on ryhdytty tukemaan perustuslain 6 §:ään kirjatulla yhdenvertaisyyssäännöksellä.
Mitä olisi tehtävä?
Olisi kiireesti uudistettava Opetushallituksen ohjeita, joissa pitäisi olla selkeät maininnat siitä. että kaikki se toiminta, mikä liittyy suomalaiseen kulttuurin ja kristillisen perinteen piiriin, on positiivista uskonnon vapautta. Perinteet tässäkin mielessä kunniaan.
Voisiko eduskunnan varapuheenjohtaja Paula Risikko ottaa ja lähteä tärkeän uudistuksen keulakuvaksi?
Suomalaisen kulttuurin ja kristillisen perinteen parhaat asiantuntijat, opettajat, tulee vapauttaa piinapenkistä, johon he ovat vuosien varrella joutuneet positiivista uskonnonvapautta rajaavien valitusten johdosta.
Ilmari Ylä-Autio
Seinäjoki