Ripakopallinen risuja Seinäjoen emäseurakunnalle.
Tämä kirjoitus koskee Ylistaron seurakunnan Ylissalin sisäänkäyntiä.
Menin Ylissaliin katsomaan, kun nuoripari koristeli lauantain hääjuhliin. Ajoin porraspäähän ja mikä yllätys: siinä kökötti vielä kuivuneet sypressit. Toinen oli aivan ruskea ja makasi vinossa ruukussa. Toisessa oli vähän vihreää, mutta sekin veteli viimeisiään.
Otin yhteyttä seurakunnassa toimivaan henkilöön ja hän lupasi soittaa, kun asia selviää.
Niin kävi, että hän soitti ja sanoi, että siihen voi laittaa uudet kukat.
Soitin meidän kaikkien tutulle Kukka-Liisalle, joka kaiken kiireen keskellä lupasi tehdä hätäsektion.
Kukkaruukut auton perään ja Kukka-Liisan luokse.
Tuli kauniit asetelmat, ja ruukut takaisin paikoilleen. Nyt niitä pitäisi seurakunnasta jonkun kastella.
Naapuriliikkeen porraspäässä on kauniit asetelmat. Tässäkään tapauksessa kranni ei krannia opettanut.
Äitini aina opetti, että porraspäästä näkyy, minkälainen emäntä talossa on – ja tässä se pitää taaskin paikkansa.
Onko Seinäjoen pääseurakunta niin piittaamaton, ettei se välitä näistä sivuseurakuntien siisteydestä mitään?
Ajattelin ehdottaa, että kirkossa kerättäisiin kolehti, jotta saataisiin kauneutta porraspäihin, koska Ylissalissa on paljon tilaisuuksia ympäri vuoden.
Tännekin hääjuhlaan tuli porukkaa Helsingistä Ouluun. Kyllä se olisi antanut häävieraille määrätyn imagon Ylistaron seurakunnan hääviettopaikasta.