Seinäjoen aseman tuntumasta löytyy jotain erittäin uutta, mutta vanhaa. Pitkään puhututtanut Pollarin talon historia on kääntynyt uudelle sivulle, kun talon remontti on saatu valmiiksi, ja ovet ovat auenneet.
Remontoidun talon sisältä löytyy vain muutama Pollarin talon alkuperäinen vanha esine. Talon ulkoseinien värikin on vaihtunut valkoisesta punaiseen.
Runko on kuitenkin pysynyt samana. Myös talon historia pysyy samojen kansien välissä, vaikka juuri käännetty sivu tuoksuukin uudemmalta.
– Jos talo osaisi puhua, se kertoisi nuoren kaupungin historian. Talo on nähnyt ja kokenut paljon, kertoo talon ostanut yrittäjä Petri Pihlajaniemi.
Talon tarinat jatkuvat
Pollarin talo valmistui viimein hieman odotettua myöhemmin elokuun alussa.
Talo oli aiemmin Seinäjoen uuden keskustorin kulmilla ja sen jatkoa pohdittiin kuumeisesti. Pihlajaniemi osti ja siirrätti talon asemanseudulle.
Ennen Seinäjoen keskustorin kulmille siirtymistä talon kivijalka nojaili vakaasti Ylistarossa Iisakki ja Mandi Pollarin pitäessä hirsitalossaan majoituskotia ja kahvilaa.
Talon omistaja Pihlajaniemi uskoo, että vanhat rakennukset on tehty nimen omaan elämää eikä suojelua varten.
– Se on parasta suojelua, että ne elävät, hän kertoo.
Huonon kunnon vuoksi talo laitettiin uuteen uskoon, eikä vanhoja elementtejä ollut juurikaan mahdollista säilyttää.
Kun remonttiin ryhdyttiin, purkutöitä tehdessä löytyi irrotetun seinälaudan toiselta puolelta erikoinen teksti.
Lautaan oli kirjoitettu vaikeista ajoista syyskuussa vuonna 1918. Pihlajaniemi pitää yhdennäköisyyttä erikoisena.
– Siinä luki näistä hirvittävistä ajoista. On aika järkyttävää, että vähän kuin historia toistaa itseään. Vaikkeivat ajat varmaan ole sitä luokkaa tällä hetkellä, niin ovathan nämä ajat taas aika erikoiset. Lauta on varmasti haluttu jättää jälkipolville.
Seinälautoja purettiin monta lavallista.
– Kuinka juuri tuo sattui säilymään, ettei se mennyt roskiin? Sekin on mielestäni tarkoitusta, että me löysimme sen, Pihlajaniemi pohtii.
Seinäjoen yksi vanhimmista taloista on palannut taas entiselleen, ainakin toiminnan puolesta. Yläkerrasta löytyy kaksi sviitti-luokkaista majoitusta, ja hinnat pyörivät 400 euron paikkeilla yötä kohden. Alakerrasta sen sijaan löytyy kaksi juhliin ja kokouksiin vuokrattavaa tilaa.
Sisältä talo ei ole kuitenkaan entisellään. Vanhoja hirsiseinien tilalla on näyttävää tapettia, vaaleanpunaista ja valkoista seinää. Rakoilevien lattialankkujen sijaan kenkä kopsahtaa uuteen vaaleaan pintaan ja portaiden askelmitta on millilleen vakio.
Entisen omistajan, Mandi Pollarin mukaan nimetystä Mandi-sviitin makuuhuoneesta löytyy naisen vanha vaaleanpunainen koristeellinen kattolamppu. Myös muutama pöytä on jäänyt uuteen majoitusrakennukseen tuoden historiaa esille.
Onpa taloon saattanut jäädä jokunen henkikin. Pihlajaniemi kertoo, että jokaisella talolla on sielu, mutta osalla kummitus. Talosta on kuulunut kummallista soittoa aina aika ajoin.
– Kuuntelimme, että ihan kun joku soittaisi urkuja. Syytä ei ole kuitenkaan löytynyt, Pihlajaniemi kertoo salaperäisenä.
Ehkä talossa totta tosiaan asuu kummitus.
