Ennen tärkeintä oli työnteko. Nykyään työ on sivuseikka ja ensisijalla ovat vapaa-aika, harrastukset ja elämykset. Humaanit arvot korostuvat.
Sosiaaliturvaa on parannettu, kehitysapua ja maahanmuuttoa on lisätty. On rakennettu kallis sääntely-yhteiskunta ja pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Jakolinja liberalismi–konservatismi on tullut perinteistä oikeisto–vasemmisto-jakoa merkittävämmäksi. Kaikissa puolueissa on sisällä myös tämä jakolinja.
Liberalismissa sinänsä on paljon kannatettavia piirteitä. Mielestäni meillä on omaksuttu oma antitalousliberaali ideologia, joka on viime vuosikymmenet korostunut ja vahvistunut.
Tämä liberaali tulkinta pyrkii edistämään näitä pehmeitä arvoja, usein taloudesta piittaamatta. Kuitenkin halutaan yritystoiminnalle vahva sääntely.
Talousajattelu näyttää perustuvan epärealistiseen unelmaan, että yksilön taloudellinen vapaus, vaikka sosiaalituella, johtaa lopulta myönteiseen kehitykseen myös kansantaloudessa. Samoin olettamaan, lisävelvoitteet yrityksille eivät vaikuta kielteisesti niiden toimintaan.
Muutos näkyy myös koulutuksessa. Tärkeitä taloustaitoja ei opeteta lainkaan. Humanistiset aineet lisääntyvät.
Äänestäjä äänestää tunteella ehdokasta, joka vastaa hänen humaaneja arvojaan ja lupaa eniten. Harva miettii ehdokkaan ja puolueen tavoitteiden vaikutusta kansantaloudelle.
Valituksi tulee edustajia, joille talous on sivuseikka. Kakkua jaetaan, mutta sen leipominen jää muiden huoleksi.
Politiikasta on tullut impulsiivista lyhytnäköistä edunvalvontapolitiikkaa. Kalliita kehittämistarpeita nousee kun sieniä sateella.
Sosiaalisen median ja tiedotusvälineiden avulla pienistäkin asioista synnytetään melkein kansanliike. Poliitikot, suosion toivossa, lähtevät kilvan toteuttamaan näitä kansalaisten hyviä toiveita. Kaikkea hyvää kaikille.
Pienet asiat sivuuttavat isot ja tärkeät kysymykset. Valitettavasti talouden realiteettien tuntemus on vähäinen.
Hallituspohjasta riippumatta, julkiset menot ovat vuosikymmenet kasvaneet liikaa. Tätä on katettu kiristyvällä verotuksella.
Taloudellista vastuuta on siirretty työnantajille. Ammattiliitot ovat vahvistuneet. Yrittäjyyden edellytykset ovat heikentyneet.
On ajateltu, että elintasoa voidaan rahoittaa velalla, ”julkista velkaa ei tarvitse maksaa ja korot ovat negatiivisia”. Olemme ylivelkaantuneet, yritysten kilpailukyky on heikentynyt, viljelijät ovat ahdingossa ja maan talous on kriisissä.
On unohdettu pääasia, edelleenkin hyvinvointi syntyy vain työllä ja yrittämisellä. Teemme liian vähän työtä, mutta tuhlaamme liikaa. Huolestuttaa, että gallupsuosiossa menestyvät juuri nämä antitalousliberaalit tahot, jotka kantavat vähiten huolta talouden kestävyydestä.
Olemme umpikujassa. Kansan äänekäs antitalouspehmoliberaali siipi, jota päämediat näyttävät tukevan, kannattaa edelleen politiikkaa, joka on johtanut Suomen talouden kriisiin.
Niitä, jotka ymmärtävät talouden realiteetit ja asian vakavuuden sekä korjaustoimien välttämättömyyden, on liian vähän. Hallitus, joka yrittää oikaista maan talouden kestävälle pohjalle, kokee ennen näkemättömän hyökkäyksen sosiaalisessa mediassa ja tiedotusvälineissä.
Käytetään voimakkaita mielikuva termejä kuten, köyhät kyykkyyn, rasisti, suvaitsematon, äärioikeisto, natsi, jne. Sipilän hallitus oli tästä hyvä esimerkki. Sama näyttää toistuvan Orpon hallitukselle.
Kansa valitettavasti palkitsee hyvän työn vaalitappiolla. Korjauksia ei voida tehdä, talousahdinko syvenee. Vaihtuisipa tämä antitalousliberalismi terveeksi talousliberalismiksi.
Juhani Viitala
Kauhava