Suomessa on jo jonkin aikaa ollut viitteitä rangaistusten ankaroitumisesta, ja kehityksen takana on useita syitä, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander.
– Poliittinen ilmapiiri on jo pidemmän aikaa ollut sellainen, että moni lainsäädäntömuutoskin on ollut nimenomaan rangaistuksia ankaroittava. Nyt se tietysti näkyy siinä, että vankilat alkavat olla aika täynnä, Melander sanoo STT:lle.
Oikeusministeriön kansliapäällikkö Antti Leinonen kertoi viime viikolla STT:n jutussa, että tuomioistuimet ovat kiristäneet rangaistuskäytäntöään: vankeusrangaistukset ovat aiempaa pidempiä ja aiempaa useammin ehdottomia. Tämä on johtanut vankimäärän lisääntymiseen ja täpötäysiin vankiloihin.
Yhteiskunnallinen keskustelu esimerkiksi siitä, ovatko rangaistukset tarpeeksi ankaria, ei suoraan vaikuta tuomioistuinten päätöksentekoon. Pidemmällä aikavälillä se on kuitenkin heijastunut muutoksina lainsäädäntöön, jonka perusteella tuomioita langetetaan. Eduskunta säätää lait ja päättää siitä, mikä on rangaistavaa ja mikä ei.
Osaltaan myös korkeimman oikeuden (KKO) antamat ennakkoratkaisut ovat voineet vaikuttaa rangaistusten kovenemiseen.
– Se näkyy sitten alemmissa oikeuksissa, joissa luetaan tarkasti korkeimman oikeuden ratkaisuja, Melander sanoo.
KKO:n ratkaisuissa kiristymistä on Melanderin mukaan näkynyt törkeissä väkivaltarikoksissa, törkeissä seksuaalirikoksissa ja jossain määrin myös ampuma-aserikoksissa.
"Kiristyksiä helpompi perustella poliittisesti"
Melander sanoo, että olisi syytä miettiä myös sitä, voitaisiinko vastaavasti joistain teoista määrättäviä rangaistuksia lieventää. Tämä helpottaisi rikosoikeudellisen järjestelmän eli poliisien, syyttäjien ja tuomioistuinten taakkaa.
– Tällaista pohdintaa pitäisi yhteiskunnassa käydä, ettei aina mentäisi pelkästään sinne ankaroittamispuolelle.
Oma pohdintansa olisi myös se, löytyisikö rikoslaista jotain, jonka rangaistavuus voitaisiin poistaa jopa kokonaan.
– Pitääkö huumausaineen käyttörikoksen olla rangaistavaa tai pitääkö ylipäänsä huumausainerikoksista enää tuomita niin ankaria rangaistuksia kuin niistä on aikaisemmin katsottu perustelluksi tuomita? Onko se nykypäivänä perusteltua? Melander pohtii.
Suomessa on viime vuosina käyty keskustelua muun muassa kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisesta. Enemmistö lainsäätäjistä on kuitenkin ollut sitä vastaan, eikä muutosta lainsäädännössä ole tapahtunut.
Melander toivoo järkiperäistä pohdintaa siitä, minkä on syytä olla nyky-yhteiskunnassa rangaistavaa. Keskustelu rangaistusten lieventämisestä tai poistamisesta on kuitenkin vaikeampaa kuin rangaistusten kiristäminen.
– Ehkä on poliittisesti helpompi perustella sitä, että olemme nyt puuttuneet tehokkaammin tällaiseen rikollisuuteen kuin se, että olemme lieventäneet sääntelyä niin, että toiminta X ei ole enää rikos.
Muitakin vaihtoehtoja olisi
Tutkimustiedon valossa rangaistusten koventaminen ennaltaehkäisee Melanderin mukaan lopulta aika marginaalisesti uusia rikoksia. Siksi rangaistuksia ankaroittaviin päätöksiin tulisi hänen mielestään suhtautua varovaisesti.
– Pikemmin tulisi panostaa ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ja rikosten torjuntaan laajasti liittyviin keinoihin.
Hän kuitenkin painottaa pitävänsä perusteltuna esimerkiksi sitä, että seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojataan nykylainsäädännössä aiempaa kattavammin.
Mitä vaihtoehtoja ehdottomille vankeusrangaistuksille sitten voisi olla? Melanderin mielestä esimerkiksi yhdyskuntaseuraamuksia, kuten yhdyskuntapalvelua ja valvontarangaistuksia, voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän.
– Tutkimustiedon mukaan niillä on myös parempi ennaltaehkäisevä vaikutus uusintarikollisuuteen kuin ehdottomalla vankeudella.
Toinen vaihtoehto ei-toivotun käyttäytymisen ennaltaehkäisyyn ja sanktioimiseen voisi olla hallinnollisten seuraamusmaksujen laajempi käyttö. Se keventäisi rikosoikeudellista järjestelmää, koska seuraamusmaksujen määrääminen on tehokkaampaa ja nopeampaa. Nykyään esimerkiksi liikennerikkomuksesta rangaistaan liikennevirhemaksulla. Se korvaa aiemmin käytössä olleen rikesakon.
Melanderin mukaan voisi pohtia esimerkiksi tietynlaisten perusmuotoisten veropetosten siirtämistä hallinnollisesti sanktioiduksi.
