Elokuun lopulla julkinen keskustelu kuumeni, kun perussuomalaisten ministerit poseerasivat ”Send them back” -lippiksissä. Poliittisen viestin tarkoituksesta voidaan keskustella, mutta yhtä tärkeää on pohtia, millaisia tunteita tällainen viestintä herättää erityisesti lapsissa ja nuorissa.
Monet nuoret ovat kertoneet sosiaalisessa mediassa kokevansa tilanteen turvattomaksi. Huolta herättää, että poliitikkojen käyttämä retoriikka voi lisätä vastakkainasettelua ja vahvistaa tunnetta siitä, että jotkut ihmiset kuuluvat Suomeen ja toiset eivät.
Nuoret myös pelkäävät tällaisen puheen lisäävän radikalisoitumisen ja väkivallan riskiä.
Nuorten huoli on aiheellinen. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ytimessä on ryhmäperustainen vastakkainasettelu.
Kun päättäjien puheissa korostuvat jaot ”meihin” ja ”niihin”, vahvistuu ajattelu, jossa osa ihmisistä nähdään yhteisön ulkopuolisina tai vähemmän arvokkaina.
Tämä vahvistaa niitä ajattelumalleja, joille väkivaltainen radikalisoituminen rakentuu, ja jotka tutkimusten mukaan lisäävät väkivallan riskiä.
Yhteiskunnallisen keskustelun vastakkainasettelu näkyy lasten ja nuorten arjessa.
Kun nuoret kertovat sosiaalisessa mediassa peloistaan ja turvattomuudestaan, he saattavat saada vastaukseksi kehotuksia lähteä ”takaisin sinne, mistä ovat tulleet”.
Syyskuun alussa pikkulapsi joutui lähijunassa tilanteeseen, jossa aikuinen antoi hänelle maahanmuuttovastaisen tarran. Monelle lapselle ja nuorelle Suomi on kuitenkin ainoa koti, jonka he tuntevat.
Koska poliittinen puhe voi vahvistaa tai purkaa vastakkainasetteluja, päättäjillä on erityinen vastuu viestiensä vaikutuksista. Heidän ei tulisi ruokkia pelkoa tai ulkopuolisuuden tunnetta viestinnällä, joka saa lapsen ja nuoren epäilemään paikkaansa Suomessa.
Sen sijaan heidän tulisi rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokainen lapsi ja nuori voi tuntea olevansa turvassa ja hyväksytty taustastaan riippumatta.