Tuusulan tapaus on oppikirjaesimerkki siitä, miten mielikuvat elävät videoissa ja lähtevät siitä laukalle, sanoo viestintäyhtiö Tekirin perustaja ja kriisiviestinnän asiantuntija Harri Saukkomaa.
– Luulen, että poliisi teki virhearvion, kuinka laajalle tällainen action-näytelmä trendaisi, Saukkomaa jatkaa.
Lauantaina poliisi kiilasi 15-vuotiaan mopoilijan ojaan mopomiitin yhteydessä. Niin poliisia kuin mopoilijaa epäillään alustavasti muun muassa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Ihmisten tunnetilan tunnistaminen olisi pitänyt ottaa huomioon pelkän faktojen latomisen sijaan, Saukkomaa sanoo.
Hän painottaa, että kun poliisi antaa tällaisessa tapauksessa lausuntoja, pitäisi olla kykyä herättää kuulijoissa luottamusta. Sekään ei tällä kertaa mennyt ihan putkeen.
– Tunnetasolla viestinnässä ei ole onnistuttu ollenkaan. Vaikka poliisin edustaja painottaa A-studiossa, että kyseessä on yksittäistapaus, se ei muuta ihmisten pohdintaa, että voiko poliisiin luottaa.
Saukkomaan mukaan tapahtuma on herättänyt niin paljon keskustelua, että se on yksittäistapausta isompi asia. Poliisin olisi pitänyt laskeutua ihmisten tasolle, kuunnella heidän tunteitaan ja pyytää anteeksi.
– Ihmiset ovat tästä oikeasti ärtyneitä.
Kriisiviestintä sakkaa
Tapauksen jälkeen uutta tietoa on tullut pisara kerrallaan, ja poliisi on joutunut oikomaan antamiaan tietoja useana päivänä. Epäselvyyttä on muun muassa syntynyt siitä, kutsuiko poliisi paikalle ambulanssin ja jos kutsui, milloin ja minne.
– Välittyy sellainen tunne poliisin ulostuloista, ettei siellä olla paljoa kriisiviestintää harjoiteltu, Saukkomaa kiteyttää.
Hänen mukaansa kriisiviestinnän kannalta yksi pahimpia virheitä on, että tarina muuttuu ja siihen tulee lisää palasia ajan mittaan. On ymmärrettävää, että kokonaiskuva ei heti ole kasassa, mutta silloin tulisi välttää spekulatiivisia kommentteja ja heittoja.
– Pitäisi pystyä lyömään faktat tiskiin ja kertoa uskottava kokonaisuus, joka sitten kestää seuraavanakin päivänä.
Tilanne pelastettavissa
Suomessa poliisiin on ollut tapana luottaa. Saukkomaa arvioi, että poliisin maine kokee tästä kolauksen.
Mainehaitan suuruus kuitenkin riippuu siitä, miten poliisi hoitaa tilanteen jälkipyykin. Poliisin tulisi suhtautua tapaukseen nöyrästi, hän sanoo.
– Suosittelisin sellaista yliviestintätaktiikkaa, eli pöytään kaikki mahdollinen mitä vain voi ja vieläkin enemmän.
Saukkomaa suhtautuu myönteisesti esimerkiksi ajatukseen tiedotustilaisuudesta. Jos pahoittelulle on tarvetta, sitten sellainen tulisi vilpittömästi esittää.
– Olisi hyvä liike, jos saisivat mahdollisimman korkealta tyypin vastaamaan. Oli se sitten poliisiylijohtaja tai jopa sisäministeri.
Tapauksesta hiljeneminen ei auta, sillä oikeusjuttujen edetessä asia nousee joka tapauksessa uudestaan esiin.
Poliisilaitoksellekin raskas
Poliisi on vedonnut monen yksityiskohdan osalla, että tapauksen tutkinta on yhä kesken, minkä vuoksi kaikkea ei ole kerrottu. Tämä ei ole Saukkomaan mukaan poikkeuksellista.
Hän painottaa, että tapaus voi olla raskas myös poliisilaitoksen sisällä.
– Poliisissa saattaa olla hyvinkin traumaattinen tunnelma tapauksen ympärillä.
Saukkomaa myös sanoo, ettei poliisin viestintä ole yleisesti huonoa, eikä vastaavia epäonnistumisia tule hänelle kauheasti mieleen.
– Avoimuutta olisi hyvä olla vieläkin enemmän, että poliisin luottamus kansalaisille säilyy.
