Kesäkuun 15. päivä vuonna 1964. Vaasan kasarmialueen portista astelee jännittyneitä nuoria miehiä ilmoittautumaan alokkaiksi päävartio-rakennuksessa.
– Olimme Pohjanmaan jääkäripataljoonan tukikomppanian viimeiset alokkaat Vaasassa. Päävartiossa meidät jaettiin kahtia: Osa meni panssarintorjuntajoukkoihin, osa kranaatinheitinjoukkoihin, kuvailee vaasalainen Heikki Saha.
Tasan 60 vuotta myöhemmin viisi alkuperäisen tukikomppanian jäsentä muistelee ensimmäistä päiväänsä armeijassa ja pääsee vierailemaan vanhassa kasarmissaan, jossa nykyään toimii Pikku kasarmin päiväkoti.
– Meitä on tässä neljä vaasalaista ja yksi laihialainen. Harmittaa hiukan, että näin vähän pääsi veljiä paikalle, mutta suuri osa tukikomppanian alokkaista oli Lapista, jonne mekin sitten lähdimme.
700 kilometrin polkupyörämarssi
Jo palvelukseen astuessaan nuorukaiset tiesivät, että he saavat olla Vaasassa vain kuukauden verran.
Sen jälkeen Pohjanmaan jääkäripataljoona jätti Vaasan ja siirtyi 29.7.1964 uudelle sijoituspaikkakunnalle Sodankylään. Jääkäripataljoona tuli toimineeksi Vaasassa 19 vuotta.
– Sodankylään oli rakennettu uudet kasarmit meitä varten. Sinne muutti koko jääkäripataljoona henkilökuntineen ja varusmiehineen, muistelee Saha.
Koko kesä- ja heinäkuun ajan Vaasasta siirrettiinkin kuorma-autoilla ja junilla jääkäripataljoonan tavaroita ja kantahenkilökunnan muuttokuormia Sodankylään.
Heinäkuun 29. päivä aamulla kello 5 alkoi alokkaiden polkupyörämarssi Sodankylään, jonne oli matkaa noin 700 kilometriä. Monia vaasalaisia oli aikalaistietojen mukaan kerääntynyt teiden varsille heitä hyvästelemään.
– Polkupyörämarssilla meillä oli kypärät päässä, kivääri selässä ja täysi varustus pyörän jopparilla. Onneksi pyörät olivat hyviä ja kevyitä polkea. Marssi eteni käytännössä niin, että aina 100 kilometriä mentiin pyörällä, sitten 100 kilometriä saatiin istua autonlavalla ja taas 100 kilometriä pyöräiltiin.
Tyhjäksi jääneelle Vaasan kasarmialueelle muutti Suomenlinnassa perustettu Vaasan rannikkopatteristo vuonna 1964. Patteristo lakkautetiin vuonna 1998.
Nostalginen tapaaminen
Kun vanhat armeijakaverit tapaavat, on kuin vuosia ei olisi välissä ollutkaan.
– Herra alikeisari, virnuilee Pehr-Olof Berggren tervehtiessään Raimo Vessosta.
1960-luvulla varusmiehet olivat palveluksessa 9 kuukautta, aliupseerikouluun menneet 12 kuukautta. Siinä ajassa miehet ehtivät hitsautua yhteen.
– Kaikki ikävät muistot niistä ajoista ovat nyt karisseet pois. Muistamme vain kaikkea kivaa. Kotiinpääsyä odotettiin kovasti, oli aamukammat ja kaikki, Saha ja Berggren kertovat.
Päiväkodin pihassa miehet katselevat hyväksyvästi ympärilleen.
– Hyvä, että kasarmialueella on käyttöä. Tämä on hieno alue. Onhan täällä tullut käytyä vuosien aikana, mutta nyt, kun meillä on tämä vuosipäivä, kasarmialueelle tulossa on omanlaistaan nostalgiaa, Berggren tiivistää muidenkin tuntoja.
Lähteet: Jääkäriprikaatin Kilta jprkilta.fi ja rannikkotykistomuseo.fi.