Jokivesistöjen happamuusstilanne on ollut loka-marraskuussa poikkeuksellisen heikko Vaasan eteläpuolelta Kokkolan pohjoispuolelle ulottuvalla alueella.
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tiedotteen mukaan virtaamat ovat olleet pohjalaisjoissa runsaiden syyssateiden vuoksi vuoden suurimpia. Syksyä edeltänyt kuiva kesä muodosti suotuisat olosuhteet happamien yhdisteiden muodostumiselle.
Syksyn sateet ovat nyt huuhtoneet vesiin runsaasti happamuutta aiheuttavia yhdisteitä, minkä vuoksi lokakuulla alkaneet happamuusongelmat ovat jatkuneet jokivesissä myös marraskuussa.
Happamuustilanne on samankaltainen kuin viime vuoden lopulla. Suurissa joissa tilanne on ollut kuitenkin toistaiseksi hieman parempi, ja pH on pysynyt yli arvon 5. Poikkeuksena on Lapuanjoki, jossa pH oli vain 4,8.
Suuressa osaa pieniä tai keskisuuria jokia jokiveden happamuus on ollut välillä 4,5–5,0, pahiten happamissa joissa alle 4,5.n. Tilanne voi jatkua heikkona vielä pitkään, esimerkiksi viime talvena hapan jakso venyi pitkälle tammikuulle. ELY-keskus seuraa tilannetta.
Happamuus on erittäin haitallista
ELY-keskuksen mukaan näin voimakas happamuus on vesiluonnolle, esimerkiksi kalastolle, erittäin haitallista. Happamuus lisää olennaisesti haitallisten metallien, kuten alumiinin huuhtoutumista vesistöihin.
Kalakuolemia ei ole kuitenkaan toistaiseksi havaittu.
Toistuvasti esiintyvä voimakas happamuus ja haitallisten metallien korkeat pitoisuudet rajoittavat voimakkaasti esimerkiksi pohjaeläinlajiston ja kalaston monimuotoisuutta.
Luontainen veden pH Suomen jokivesistöissä on 6–7, humusvesissä jonkin verran pienempi. Tavoitteellisena happamuuden minimiarvona vuositasolla pidetään pH-arvoa 5,5.
Happamuus on Pohjanmaan jokivesien suurin vesiensuojeluongelma ja merkittävin syy siihen, että alueen jokien eliöstö on vähälajisempaa kuin muualla Suomessa.
Ongelman perussyy on alueen happamassa maaperässä, happamissa sulfaattimaissa, ja näiden tehokkaassa kuivattamisessa. Pahin tilanne syntyy, kun kuivaa kesää seuraa sateinen syksy tai seuraavana vuonna kova kevättulva, joka huuhtoo kuivan kauden aikana muodostuneet happamat yhdisteet ja metallit vesistöihin.
Kun rikkiyhdisteet pääsevät kuivan kesän tai kuivatuksen vuoksi hapettumaan, ei asialle ole tehtävissä juuri mitään vaan ne huuhtoutuvat seuraavien sateiden mukana vesistöihin.