Pojan voi viedä kylästä, mutta ei kylää pojasta.
Näin kuuluu vanha sanonta, jonka huumoriryhmä KAJ on pukenut vöyriläisasuun kappaleessa Kom ti byin. Kappale, kuten sanontakin, on kaunis kunnianosoitus kyläyhteisölle ja kotiseudun vetovoimalle.
Kesä on aikaa, jolloin monet kotiseudultaan pois muuttaneet palaavat juurilleen Pohjanmaalle.
Maailman ja elämän muuttuessa rantakalliot, lakeus, tutut maisemat tai vanha emalikuppi keittiössä tuovat vakauden ja jatkuvuuden tunnetta muutoksentäyteiseen elämään.
Uskallan väittää, että moni Pohjanmaalta lähtöisin oleva, menestynyt yritysjohtaja, poliitikko, taiteilija tai diplomaatti on hyötynyt työssään juuristaan.
Kasvuympäristö, jossa yritteliäisyys, omatoimisuus, luottamus ja yhdistystoiminta ovat arkipäivää, jättää jälkensä.
Pohjalainen mentaliteetti on yhdistelmä itseluottamusta, elämäniloa ja jalat maassa -asennetta. Harvassa ovat ne toimintaympäristöt, joissa juuri tuo yhdistelmä ei olisi voittoisa.
Yhdistystoiminta kehittää sekä joukkuehenkeä että johtajuutta. Se opettaa jakamaan ja kantamaan vastuuta halun ja kykyjen mukaan.
Yhteen putkeen puhaltaminen on edellytys tiimin onnistumiselle. Jalkapallojoukkue tai osakeyhtiö ei menesty ilman, että jokainen ymmärtää oman panoksensa olevan osa suurempaa kokonaisuutta.
Pohjalaisen yhdistystoiminnan ja talkoohengen merkitystä ei voi liioitella. Se opettaa työskentelemään yhteisten tavoitteiden hyväksi.
Yhdistykset ovat pienoisyhteiskuntia, joissa oppii päätöksentekoa, työnjakoa, toimeenpanemista ja tavoitteellisuutta. Ne harjoittavat johtamistaitoja ja kehittävät osallisuutta ja demokraattista ajattelua.
Pohjanmaalla on pitkä kansainvälisyyden historia. Vienti luo kasvua ja hyvinvointia kotiseudullemme, mutta menestyvälläkään alueella ei ole varaa menettää kiinnostusta siihen, mitä muualla tapahtuu.
Pohjanmaan hyvinvoinnin edellytys on, että koko Suomi voi hyvin. Ja Suomi puolestaan on riippuvainen maailmantalouden ja kansainvälisen politiikan suhdanteista. Kaikki liittyy kaikkeen.
Uskon, että maailmalla menestyneet pohjalaiset ovat nojanneet juuri tähän kokemukseen. Kun suhtautuu uteliaasti muihin ihmisiin ja alueisiin, on paljon helpompi ottaa seuraava askel. Sen askeleen, joka tuo luottamusta ja arvostusta, ja lopulta myös kilpailukykyä ja menestystä.
Politiikassa pätee sama sääntö. Se, joka haluaa olla parhaiten hyödyksi omalle seudulleen, joutuu kantamaan vastuuta myös kokonaisuudesta.
Uskon, että korkeakoulu- ja yliopistorakenteisiin kohdistuu lähivuosina merkittäviä muutospaineita. Onnistuneet muutokset edellyttävät meiltä kykyä tarkastella juuri kokonaisuutta.
Minulle henkilökohtaisesti pohjalaiset juuret ovat olleet kantava voima.
Omassa tapauksessani näihin juuriin kuuluu talon lisäksi museopiha rakennuksineen. Se on muistutus siitä, kuinka esi-isämme rakensivat tätä maata sitkeästi, hirsi hirreltä.
Tämä perintö antaa perusturvaa ja itseluottamusta, joka ei ole sidottu aikaan. Tiedän, mitä jää jäljelle myös minun jälkeeni.
Pohjalaisia ei voi juuri syyttää itseluottamuksen puutteesta.
Suomi sen sijaan on markkinoinut itseään ja osaamistaan toisinaan turhankin vaatimattomasti. Tässä suhteessa Ruotsi on usein ollut taitavampi paketoimaan ja viemään omat vahvuutensa maailmalle.
Nykymaailmassa on tärkeää osata ja uskaltaa rakentaa itsestään brändi. Yrityksissä, järjestöissä ja poliittisissa puolueissa niiden johtaja on usein yhteisönsä kasvot ulospäin. Hänen on kyettävä luomaan dynaaminen ja myönteinen kuva, joka heijastuu työntekijöihin, yhteistyökumppaneihin ja äänestäjiin.
Rohkeus on ratkaisevan tärkeää. Suurimmat onnistumiset edellyttävät lähes aina jonkinasteista riskinottoa.
On uskallettava pitää puolensa ja tarvittaessa taistella sen puolesta, mihin uskoo. Me ihmiset haluamme vaikuttaa reiluilta, myös esimiehinä. Harva haluaa olla pelolla johtava despootti, mutta yhtä huono vaihtoehto on johtaja, joka sanoo kaikkeen kyllä, eikä uskalla tehdä päätöksiä.
Uskon, että pohjalaiset johtajat ovat usein muita suorapuheisempia ja selkeämpiä. Ruotsissa hämmästellään ja ihaillaan sitä, että uskallamme kutsua asioita niiden oikeilla nimillä miellyttämishaluisen kiertelyn ja kaartelun sijaan.
On tuskin sattumaa, että monet pohjalaiset ja suomalaiset ovat menestyneet Ruotsin elinkeinoelämässä.
Hyvällä johtajalla on usein kokemusta siitä, miten organisaatio toimii ruohonjuuritasolla. Moni menestynyt pohjalainen on saanut tämän näkökulman mukaansa jo nuorena nuoriso- ja urheiluseuroista, opiskelijajärjestöistä tai ylioppilaskunnista. Juuri tämä on sitä sosiaalista pääomaa, joka kantaa pitkälle maailmalle lähtiessä.
Se, joka joskus totesi, ettei kylää voi viedä pojasta, oli oikeassa.
Olen vakuuttunut siitä, että pohjalainen menestystarina rakentuu pitkälti niille eväille ja arvoille, jotka saamme omista kylistämme ja kaupungeistamme.
Sieltä olemme kotoisin, sinne palaamme – jos emme aina fyysisesti, niin ainakin ajatuksissamme ja unelmissamme.