Poliittisten naisjärjestöjen rooli on muuttumassa. Järjestöt syntyivät ajamaan naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, mutta tänään tasa-arvokysymykset ovat jo jotain aivan muuta kuin mitä ne olivat järjestöjen syntyaikana.
– Sukupuolikäsitys on muuttunut. Tasa-arvo-ongelma ei ole enää ensisijaisesti naisten ja miesten välinen kysymys, vaikka kyllä se vielä mukana on, sanoo tutkija Jaana Kuusipalo Tampereen yliopistosta.
Muuttunut tilanne vaatii naisjärjestöiltä kykyä ja halua uudistua. Vielä toistaiseksi useimmissa järjestöissä keskustelua käydään perinteisistä näkökulmista.
– Nostamme esiin erityisesti naisiin liittyviä epäkohtia, puolustamme tasa-arvoa, palkkatasa-arvoa, alueellista ja koulutuksellista tasa-arvoa, sanoo maan suurinta poliittista naisjärjestöä, keskustanaisia johtava alajärveläinen Sari Palmu.
Kokoomusnaisten varapuheenjohtaja, seinäjokelainen Satu Ylisiurua-Hemminki pitää naisten oikeuksiin ja tasa-arvoon liittyviä teemoja tärkeinä, mutta korostaa naisten roolia myös muiden aiheiden valmistelussa.
– Lähes kaikki yhteiskunnalliset teemat ovat sellaisia, että niissä on eduksi, ettei niitä valmistele vain yhdenmukainen joukko, jolla on samanlainen tausta ja kokemuspiiri. Silloin vaarana on näkökulmien kaventuminen, hän huomauttaa.
Vahvat naisjärjestöt Suomen erikoisuus
Poliittisten puolueiden itsenäiset naisjärjestöt ovat olleet erityisen vaikutusvaltaisia Suomessa ja Ruotsissa. Tanska luopui järjestöistä 60-70-lukujen taitteessa, jolloin myös Suomessa alettiin kyseenalaistaa niiden tarpeellisuus.
– Tuli tasa-arvoliike, ja silloin ajateltiin, että naiserityinen toiminta tekee tasa-arvolle hallaa. Siitä haluttiin luopua ja toimia rinta rinnan miesten kanssa, Kuusipalo kertoo.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on pitkälti naisten rakentama, tai ainakin heidän poliittisen voimansa ansiosta syntynyt. Kuusipalo mainitsee julkisen päivähoidon sekä monet terveydenhoidon ja sosiaalihuollon palvelut.
– Taustalla ovat jo 1800-luvulla toimineet naisten hyväntekeväisyysjärjestöt. Vastaavia järjestöjä alettiin perustaa myös vasemmiston puolella, ja niiden rakennustyön pohjalta syntyivät esimerkiksi neuvolat ja kouluruokailu.
Kuusipalon mukaan yksittäisiä innovaatioita merkityksellisempää oli se, miten naisjärjestöt olivat vaikuttamassa yhteiskunnan rakenteisiin ja yleiseen ymmärrykseen.
– Ymmärrys siitä, että olemme koko kansakuntana vastuussa huonompiosaisista, lapsista ja vanhuksista. Nationalistisen kansakunnan rakentamisen myötä se oli naisten tehtävä, hän sanoo.
Matala kynnys lähteä mukaan
Aika ajoin naisjärjestöjen toiminnan oikeutus on kyseenalaistettu. On ajateltu, ettei genitaalien pitäisi vaikuttaa poliittiseen järjestäytymiseen, kuten vihreiden takavuosien kansanedustaja Rosa Meriläinen asian suorasanaiseen tyyliinsä Vihreässä Langassa ilmaisi (Vihreä Lanka 02/16).
Perussuomalaisten naisten varapuheenjohtaja, seinäjokelainen Leena Kurikka katsoo naisjärjestön täydentävän puolueen muuta toimintaa. Sen kautta on toimintaan myös helppo lähteä mukaan.
– Naisjärjestössä otetaan helpommin esille perheisiin, naisiin ja arkiseen elämään liittyviä asioita, Kurikka sanoo.
Sari Palmu korostaa naisjärjestön merkitystä toimijoilleen, mutta myös koko puolueelle. Sisarjärjestöjen kautta puolue saa ikään kuin leveämmät hartiat vaikuttaa tiettyihin asioihin.
– Kaikki naiset eivät halua asettua vaaleihin ehdolle, eivätkä he koe puolueen toimintaa omakseen. Myös heillä tulee olla kanava, jonka kautta he voivat toimia ja vaikuttaa, Palmu toteaa.
Tarve vahtikoirille pysyy edelleen
Kuusipalo kiinnostui naisten asemasta politiikassa opiskeluaikanaan 80-luvun lopussa. Hän ihmetteli lähinnä sitä, miksi politiikassa vaikuttavista naisista puhuttiin niin vähän.
– Valtio-opissa professorini oli Olavi Borg, tunnettu liberaali, joka kannusti aihepiiriin. Tein gradun naisista politiikan huippupaikoilla, tutkin naisten rekrtytoitumista aina Miina Sillanpäästä lähtien, Kuusipalo taustoittaa.
Väitöskirja sukupuolittuneesta poliittisesta edustuksesta valmistui vuonna 2011. Välissä hän oli ehtinyt tehdä uraa tasa-arvotyön parissa asiantuntija Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa, EU-komissiossa ja luennoitsijana.
Tarve poliittisille naisjärjestöille, Kuusipalon sanoin vahtikoirille, ei ole kadonnut mihinkään.
– Niin kauan kun politiikka poukkoilee sen mukaan, ketä istuu hallituksessa, eikä voida olla varmoja siitä, että tasa-arvovaikutuksia tarkastellaan hallitusohjelmaa tehtäessä, tarvitaan naiserityistä toimintaa, hän sanoo.
Poliittisten naisjärjestöjen painoarvo kertaantuu yhteistyöjärjestöissä ja verkostoissa, joiden kautta vaikutusmahdollisuudet ovat Kuusipalon mukaan suuremmat.
– Eivät naisjärjestöt ole suuna päänä julkisuudessa, mutta ne vaikuttavat esimerkiksi Nytkis-verkoston ja Tasa-arvoasia neuvottelukunnan kautta.
Vahvat naiset eivät etene eduskuntaan
Pohjalaiset naiset ovat olleet kautta aikojen vahvoja omissa järjestöissään, mutta esimerkiksi eduskuntavaaleissa heidän on vaikea päästä vaalipiiristä läpi.
Leena Kurikka pitää tilannetta mystisenä. Naisten saaminen ehdolle on vaikeaa vihreitä lukuun ottamatta kaikilla muilla puolueilla, eikä huhtikuun vaaleissa päästy lähellekään tasa-arvoisia ehdokaslistoja.
– Meillä on totuttu äänestämään perinteisesti miehiä, ja myös monet naiset ovat miesten tukijoukoissa. Naisehdokkaat keräävät kyllä hyvin ääniä, mutta äänikynnys ei ylity, harmittelee Sari Palmu.
Satu Ylisiurua-Hemminki muistuttaa, ettei sukupuoli ole enää ehdokastaan valitsevalle äänestäjälle ensisijainen ja määräävä tekijä.
– Olennaisia ovat koulutus, työkokemus, tausta ja arvot. Ehdokasasettelussa naisten kohdalla korustuvat usein perinteiset ammatit ja roolit, äänestäjät kaipaisivat kuitenkin muitakin vaihtoehtoja, hän toteaa.
Kuusipalo muistuttaa, että ilman naisjärjestöjen tukea eivät naiset olisi takavuosina edenneet eduskuntaan. Ne etsivät ehdokkaat ja painostivat puolueita, jotta naiset saisivat tasa-arvoisen aseman kampanjoinnissa.
– Jos naisten osuus on korkea, pidetään sukupuolikiintiöitä vähemmän tärkeinä. Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta on kuitenkin jokseenkin huolestuttavaa, mikäli naisten läsnäolo politiikassa vähentää keskustelua tasa-arvoa koskevista kysymyksistä, Kuusipalo huomauttaa.
Pohjalaiset naisjärjestöjen hallituksissa
Sari Palmu, keskustanaisten puheenjohtaja
Satu Ylisiurua-Hemminki, kokoomusnaisten varapuheenjohtaja
Leena Kurikka, perussuomalaisten naisten varapuheenjohtaja
Sari Somppi ja Ramieza Mahdi, varapuheenjohtajia Svenska Kvinnoförbundetissa (eivät vastanneet lehden kyselyyn)
Laura Ala-Kokko, vihreiden naisten hallituksen jäsen
Kirsi Kandolin, demarinaisten hallituksen jäsen
Tellervo Vallius, KD-naisten hallituksen jäsen
