Pohjalainen taiteilijaliitto täyttää 80 vuotta ja Vaasan taiteilijaseura 70 vuotta. Yhteisen 150 vuoden kunniaksi Pohjanmaan museossa avautuu erilainen juhlanäyttely.
Sen sijaan, että esiteltäisiin kaikilta jäseniltä teoksia, on ulkopuolinen kuraattori Aura Seikkula valinnut mukaan kymmenen taiteilijaa.
Jäseniä näissä taiteilijaseuroissa on yhteensä 152. Heille järjestettiin avoin haku, jossa sai lähettää hakemuksia näyttelyyn. Niitä tuli 70. Kuraattori perehtyi ehdotuksiin ja valitsi mukaan kymmenen.
– Hakemusten joukosta teemaksi nousi henkilökohtainen suhde maisemaan. Näyttelyn töissä pohditaan sekä sisäistä että ulkoista maisemaa, Seikkula kertoo.
Näyttelyssä on tuotu yhteen eri tekotapoja, rohkeita värejä ja monia yksityiskohtia.
Joissakin teoksissa maisema on ilmeinen, kuten Elina Förstillä.
– Hän käsittelee kiehtovasti ja paikallisesti maiseman muistia. Lisäksi hänen maalauksensa ovat teknisesti vaikuttavia, Seikkula sanoo.
Försti käyttää rohkeita värejä, kuten myös näyttelyssä mukana olevat seinäjokelaistaiteilijat Seppo Kari ja Petri Hildén.
Eläimet lohduttavat
Kuraattori halusi näyttelyyn vahvoja teoksia, jotka ovat vaatineet pitkäjänteistä työskentelyä.
– Näyttely on samalla kunnianosoitus taiteelliselle työskentelylle, hän huomauttaa.
Sellaisia tekee muun muassa Tiina Laasonen Seinäjoelta. Hänellä on näyttelyssä kaksi puusta tehtyä teossarjaa. Toisessa hän on muistellut lapsuuttaan, jolloin hän rakasti tehdä paketteja ja kiharsi nauhaa saksen kärjillä. Nyt hän on saanut puunkin kippuraan.
– Tämä on pitkäkestoista, hidasta työtä ja siinä on monia työvaiheita, joita toistan. Mutta työstäessäni puuta olen onnellisimmillani, hän kuvailee.
Puuta käyttää nykyään myös tekstiilitaiteesta, valokuvista ja videoista tunnettu Mia Damberg.
Hänen taiteensa käsittelee muistia ja lapsuutta.
– Ei niitä aurinkoisia päiviä, vaan tummempiakin tunnelmia, kuten millaista on kasvaa syystä tai toisesta huonosti toimivassa perheessä, taiteilija kertoo.
Eläimet voivat olla siinä suureksi avuksi.
– Itselleni eläimet ovat aina tuoneet lohtua: hevoset, koirat, kissat. Kommunikaatio ja yhteenkuuluvaisuuden tunne ihmisen ja eläimen välillä voi olla selviytymiskeino.
Yksityinen maisemassa
Vaasalaistaiteilija Marcus Lerviksiltä on mukana videoteos, jota hän on kuvannut vuoden kiertokulkua lapsuutensa maisemassa, isovanhempien tilalla Söderfjärdenillä. Hän katselee maisemaa myös sisältäpäin, kun videolla remontissa olevan huputetun tilan valo vaihtuu pilvien liikkeiden mukaan.
Vaasalainen Svetlana Bogatcheva on muun muassa tehnyt nahkaan kirjoituksia. Hänen teoksilleen on ominaista vahva materiaalisuuden tunne.
Vaasalais-helsinkiläisen Sylvia Javénin teos ottaa kävijän vastaan heti portaiden yllä. Siellä riippuu mustia palasia, ikään kuin saaria ja paikkoja, joita kannamme mukanamme.
Pietarsaarelaisia taiteilijoita ovat Alexandra Sandbäck ja Björn Aho. Sandbäck on tehnyt pienoisveistoksia omasta kehollisuudesta ja sairastumisesta. Aho on käyttänyt piirustusta ja videota. Hän aikoi osallistaa teokseensa myös avajaisyleisöä.
Pohjalainen taide näyttäytyi kuraattorin silmissä vahvana ja moninaisena.
– Kannattaa muistaa, että tämä näyttely ei ole mikään kokoelma parhaista töistä, vaan näyttely nousi hakemusten teemasta, henkilökohtaisesta ja yksityisestä maiseman käsittelystä, Aura Seikkula huomauttaa.
