Viime viikkojen kunnallispoliittisen hämmennyksen jälkeen ajatus pohjalaismaakuntien suurimmasta kauppakeskuksesta Seinäjoen laitamilla ei enää tunnu henkilökohtaisesti kovin tärkeältä.
Rakentamisen ja palveluiden tuomat työpaikat tietysti kelpaisivat velkaisen kuntatalouden veropohjaa leventämään, mutta kuluttajana en vaan syty uudesta peltomarketkompleksista, liittyy siihen sitten korkealentoista ideaa tai juurevaa ankkurointia.
Tänään saamme huokailla lukiessamme verkkolehdestä, keitä ne maakunnan rahamiehet ja -naiset ovatkaan. Paitsi, että kaikkien maakunnankaan äveriäitten todelliset tulot eivät käy ilmi julkisista tiedoista, kiitos nerokkaan verosuunnittelun.
Joka tapauksessa tuosta tavallisen rahvaan kadehtimasta joukosta löytyy varmasti sen verran yhteiskuntakelpoista hilloa, jolla voisi pykätä Seinäjoen ydinkeskustaan vaikka minkälaisen kauppakorttelin. 14 vuotta maakuntakeskuksessa asuneena, olen purkanut mielessäni jo monta kertaa useammankin korttelin, joiden julkisivua tai takapihaa tuskin kaipaavat niin kapitalisti kuin Museovirastokaan.
Kukaan ei osaa ennustaa, onko oraalla oleva Seinäjoen keskustan kehittäminen ja pelto-ostarin kamppailu vähäväkisen pohjalaispopulaation euroista pelkkää nollasummapeliä. Toivottavasti molemmille löytyy asiakaskuntaa, mutta siihen eivät riitä pelkästään eteläpohjalaisten pelimerkit, eivät välttämättä yhdessä rannikon pohjalaistenkaan kanssa. Tosin olen tällä kertaa epäilysteni kanssa mielelläni väärässä.
Liputan tiiviin yhdyskuntarakenteen puolesta ja kaipaan ihmisten sykettä kaupungin keskustaan.
Eilen kaivurit ryhtyivät kaapimaan auki toriparkin tieltä tulevan Kansalaistorin kantta, josta toivottavasti tulee niin täkäläisten kuin turistienkin suosima kohtauspaikka. Viihtyisä aukio, jota reunustavat kahvilat ja ravintolat, ja joka sykkii iltaisin rentoa musiikkia ja mahdollistaa kaupunkikulttuurien kirjon kukoistuksen.
Ellei maakunnan tunnetusti rehvakkaista sijoittajista löydy oikeasti rohkeutta pistää matalaksi viime vuosikymmenien hirvityksiä, piilee läheisyydessä toinen kymmenien hehtaarien aarreaitta, jota kohti kelpaa tähyillä.
VR:n puolesta melkein museoidun mutta muuta elämää sisälleen saaneen aseman takana makaa tuhoton määrä tehottomia kiskopareja, jotka odottavat rullausta kasaan. Siihen suuntaan mahtuu niin ostosparatiisi tai -helvetti vähän mielialasta ja kulutustottumuksista riippuen ja jäisi vielä tilaa asunnoille ja parkkitalollekin.
Nauttisin lasteni kanssa viipyilystä Seinäjoen keskustan ylöspäin kohoavassa ostoskeskuksessa nykyistä pidempään, mikäli sieltä löytyisi esimerkiksi päivänäytöksiä pyörittävä elokuvateatteri, sisähuvipuisto, liikunnallinen kiipeilypuisto, lelukauppa, kahviloita ja ravintoloita sekä tietysti tukku erikoisliikkeitä, jotka vielä loistavat poissaolollaan.
En välttämättä usein, mutta ainakin mieluummin suuntaisin shoppaillessani kulkuni keskustaan kuin kymmenien hehtaarien parkkipaikalle ja siitä sisälle lättänään ostoslaatikkoon laahustamaan.
Ja voisihan sinne keskustan uuteen ostariin rakentaa aina oman pöytäparlamenttinsa, josta arvioida kavereiden kanssa maailmanmenoa kriittisin silmin kahvikupposen ääressä.
HEIKKI PELTOKANGAS