Ilkka-Pohjalaisessa 25.9.2022 julkaistiin Anne Puumalan kokoama kirjoitus, mikä perustuu FT Tuija Saarinen-Härkösen tänä vuonna julkaistuun kirjaan ”Rintamakarkurit. Eino Hietarinne, yksi monista.”
Kirjassa käsitellään mm. ilmajokelaisten Voitto Ahomäen ja Toivo Mäkelän pikaoikeustuomion kieltäytymisestä saama kuolemantuomio. Päätöksestä ei voinut hakea muutosta ja se pantiin täytäntöön saman tien
Heikki Ylikankangas on kirjassaan ”Romahtaako rintama” vuonna 2007 käsitellyt asiaa. Siitä lainaus: ”Joulukuussa 1941 Svensson panetti pikaoikeuteen kaksi kieltäytyjää, heidät tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin joukkojen edessä välittömästi tuomion julistamisen jälkeen. Teloitetuista Toivo Mäkelästä ja Voitto Ahomäestä ei ole kummastakaan mitään tietoja Sota-arkiston ja Tilastokeskuksen teloituksia käsittelevissä kortistoissa, eikä niistä ole ilmoitettu oikeusministeriölle niin kuin ei yhtä lukuun ottamatta muistakaan pikaoikeustuomioista myöhemmin.” Kumpaakaan ei ole merkitty sen enempää kenttäpiispan toimiston kuin kuolinsyytiedoston henkilökortteihin. Heistä löytyy kuitenkin runsaasti tietoja. Vrt. Kannas-kokoelma 7 (Risto Kuivaniemi) K.A. Vrt. myös Lindstedt 1999, s. 418 ja Risto Lindstedtin artikkeli Suomen Kuvalehdessä 13/2007”.
Olen antanut Heikki Ylikankaalle tammikuussa 2007 puhelinhaastattelun, jossa kerroin mitä äitimme Suoma Kuivaniemi on minulle ko. asiasta puhunut: ”Ahomäki ja Mäkelä olivat juuri palanneet jostain partiosta ja välittömästi komennettu vartioon, he olivat kieltäytyneet aluksi mutta eivät totaalisesti. Heille ei kuitenkaan annettu enää mahdollisuutta perääntyä”.
Nähtävästi heistä päätettiin tehdä esimerkki johon viittaa seuraava lainaus: ”Lokakuun alussa 1941 toistasataa JR 23:n sotilasta kieltäytyi taistelemasta Syvärin eteläpuolella. Eversti Ilmari Karhu panetti muutamia heistä kenttäoikeuteen, jossa heidät tuomittiin neljästä seitsemään vuoden kuritushuonerangaistuksiin. Kenraali Paavo Talvela otti tuomioihin tiukan kannan. Hän kirjoittaa muistelmissaan, josta ote: ”Huomautin, että rangaistukset ovat aivan liian lieviä. Olisi välttämätöntä panna toimeen muutamia kuolemantuomioita, jolloin kieltäytymiset loppuisivat kerta kaikkiaan.”
Tähän lyhyt ote Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta:
”Pataljoona, asento!
Lumiselle metsäaukiolle järjestäytynyt pataljoona jäykistyi asentoon. Majuri Sarastie otti esiin paperiarkin ja alkoi lukea. Miehet kuuntelivat asiaa hieman ymmällään Olivathan he jo tietoisia tapahtumasta. Ja mitä järkeä sen lukemisessa oli. Että kaksi miestä oli teloitettu, koska olivat kieltäytyneet palaamasta jättämälleen vartiopaikalle. Olihan teloituksen suorittaneita sotapoliiseja ajettu takaa, kun oli kuultu tuomion täytäntöön panosta. Onneksi ei sentään ollut saavutettu, sillä pienimpiä kai teon suorittajat tähän rikokseen olivat.
Kun majuri oli lappunsa lukenut, jatkoi hän: Niin, tämä tuomio on pantu täytäntöön sen vuoksi, että niskoittelijat näkisivät, ettei armeijalla ole varaa leikinlaskuun. Minä toivon ja uskon, ettei tällaisen lukeminen tässä pataljoonassa ole tarpeellista. Mutta jos tarvitaan, tulee sotaväen rikoslaki täytäntöön kaikessa ankaruudessaan.
Nyt vasta miehet ymmärsivät tuon lukemisen tarkoituksen. Heitä uhkailtiin. Syvärin rintamalla oli suomalaisten hyökkäys päättynyt vihollisen yllättävään aktiivisuuteen. Lyötynä pidetty vastustaja osoittautui vielä kykeneväksi vastahyökkäyksiinkin, ja Sarastien pataljoona oli saanut vastaiskutehtävän. Sen henkisiä edellytyksiä tukeakseen komentaja luki tuon lappusensa miehille ennen lähtöä.”
Kaikesta edellä olevasta päätelmäni on, että Voitto Ahomäki ja Toivo Mäkelä saivat väärän tuomion pikaoikeudessa!
Risto Kuivaniemi
Lappeenranta / Ilmajoki