Turvapaikanhakijan vastaanottorahan perusosaa voidaan perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan leikata hallituksen ehdotuksen mukaisesti. Lakiesitystä on valiokunnan mielestä kuitenkin välttämätöntä selventää täydentävän vastaanottorahan osalta pykälän tulkinnanvaraisuuden takia. Valiokunta toteaa lausunnossaan, että säännös, joka jättäisi viranomaiselle täysin vapaan harkintavallan ilman lailla sidottua oikeusharkintaa, ei täytä perustuslain vaatimuksia.
– Valiokunta katsoo, että vastaanottolain säännöstä, jossa säädetään yksilölliseen harkintaan perustuvasta täydentävästä vastaanottorahasta, pitää selventää. Muutosvaatimus on edellytys sille, että vastaanottorahan perusosan leikkaaminen voidaan toteuttaa, sanoo valiokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman (kok.).
Perustuslakivaliokunnan lausunto on yksimielinen.
Vastaanottorahan perusosa on nykyisin yksin asuvalle tai yksinhuoltajalle 102,15 euroa kuukaudessa, jos vastaanottokeskus tarjoaa esimerkiksi ateriat. Se pienenisi 88 euroon kuukaudessa. Ilman tarjottavia aterioita yksinasuvalle myönnettävän vastaanottorahan perusosa pienenisi puolestaan 348 eurosta 300 euroon.
Vastaanottorahaa myönnetään kansainvälistä suojelua hakevalle ja tilapäistä suojelua saavalle sekä ihmiskaupan uhrille, jolla ei ole kotikuntaa Suomessa. Edellytyksenä tuen myöntämiselle on, että sen saaja ei voi saada toimeentuloa muulla tavoin esimerkiksi ansiotyöllään tai muista varoistaan.
Vastaanottojärjestelmän toimeentuloturvan kokonaisuus koostuu vastaanottorahasta, käyttörahasta, vähäistä suuremmista terveydenhuollon kustannuksista sekä täydentävästä vastaanottorahasta. Lisäksi vastaanottokeskus antaa asiakkailleen osan tuesta hyödykkeinä.
Muutoinkin kuin rahalla
Vastaanottorahaa koskeva sääntely on merkityksellistä ennen kaikkea perustuslain 19. pykälän 1. momentin kannalta. Sen mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslain turvaama oikeus voidaan toteuttaa esimerkiksi tasamääräisillä tai harkinnanvaraisilla rahamääräisillä etuuksilla, luontaisetuuksilla tai palveluilla taikka niiden yhdistelmällä.
– Välttämätön toimeentulo ja huolenpito voidaan siten järjestää muutoinkin kuin rahamääräisillä etuuksilla, kuten suoraan hyödykkeillä, Vestman sanoo.
Vestmanin mukaan täydentävää vastaanottorahaa koskevasta säädöksestä on käytävä kuitenkin yksiselitteisesti ilmi, että sillä turvataan viime kädessä ihmisarvoisen elämän edellyttämää välttämätöntä toimeentuloa ja huolenpitoa.
– Nyt se säännös on tulkinnanvarainen.
Asiasta tekee mietinnön hallintovaliokunta, jonka täytyy tehdä tarvittavat muutokset hallituksen esitykseen.
Laki olisi määräaikainen ja voimassa vuoden 2025 loppuun asti.