Koivu ja tähti. Ohjaus ja koreografia Carl Knif, äänisuunnittelu ja sävellys Niklas Nybom, lavastus- ja pukusuunnittelu Paula Varis, valosuunnittelu Teemu Vähänen. Rooleissa Ulla Väätäinen, Jukka Wennström, Jorma Tommila, Anna Lemmetti-Vieri ja Pekka Hiltunen. Ennakkoesitys 21.10.2022 Vaasan kaupunginteatterissa.
Vaasalaislähtöisen Carl Knifin ohjaama ja koreografioima Koivu ja tähti Vaasan kaupunginteatterin Julia-näyttämöllä alkaa todella vahvasti.
Penkeillä istuvat viisi hahmoa lausuvat kukin vuorollaan Sakari Topeliuksen klassikkosadun alkua. Ja sitten koko ensemble tanssii yhdessä hienossa kohtauksessa, joka kuvaa sodan kaoottista aikaa.
Näyttämökuva, hypnoottinen musiikki, juurevat hyppelyt ja käsien hienot asennot muodostavat veret seisauttavan kokonaisuuden. Mukana on kolme ammattitanssijaa ja kaksi talon pitkän linjan näyttelijää, ja he liikkuvat täysin saumattomasti yhteen.
Katsoja janoaa nähdä lisääkin ryhmän yhteistä liikkumista. Sitä olisi voinut olla esityksessä paljon enemmänkin.
Liikekieli on kaikkein kiinnostavinta. Kautta koko esityksen liikkeet tehdään sormet harallaan. Se rikkoo linjoja ja tuo sopivasti säröä.
Fyysistä teatteria
Fyysisen teatterin ja tanssin keinoin viedään tarinaa eteenpäin: lasten joutuminen vieraaseen maahan, valtava koti-ikävä ja mahdottomalta tuntuva matka takaisin kotiin.
Tanssia ja liikettä on näyttämöllä läpi esityksen, mutta tavanomaisemmin ja totutummin kuin räjähtävässä alussa.
Vuorosanat ovat uskollisia alkuperäiselle tekstille. Jännä vaikutelma syntyy vastakohtaisuudesta, kun moderni ja uutta luova ilmaisu kietoutuvat yhteen vanhahtavan, ikiaikaisen sadun kanssa. Teos olisi kestänyt vielä pitemmälle viedyn, tyylitellymmän otteen.
Lavasteet ovat orgaaninen osa kokonaisuutta. Ei voi kuin ihailla, kuinka hienosti esiintyjät penkkejä liikuttelevat ja kuinka niistä muodostuu milloin mitäkin, polkuja tai mökkejä.
Esitys nostaa esiin kysymyksen, missä on koti. Topeliuksella on siihen kansallisromanttinen, uskonnollinen näkemys, mutta aihetta voi peilata myös nykyajasta käsin.
Kaiken kaikkiaan Koivu ja tähti on vahva, runollinen esitys.
Loppu ei kuitenkaan ole niin kohottavan onnellinen kuin voisi kuvitella. Jälleennäkeminen on ennemminkin jäykkä ja tunnekylmä kuin lämmin ja riemukas. Traumat ovat jättäneet jälkensä.
Nämä lapset pääsivät kotiin. Ilmaan jää roikkumaan surullinen ajatus siitä, että monille käy huonommin.
