Per­hos­vie­ras hurmasi Kau­ha­val­la – Pik­ku­lin­nun ko­koi­nen kau­no­tar len­näh­ti tai­mis­tol­le!

Sami Vuorijärvi ilahtui torstaina, sillä hän näki silloin itselleen uuden perhoslajin. – Olin jo lapsena kiinnostunut perhosista, minulla oli kokoelmakin. Nykyään näen esimerkiksi amiraali-, herukka-, noki-, neito- ja ritariperhosia. Joinakin kesinä olen bongannut haapaperhosia.

Kuva: Mia Kärkkäinen

Pikkulinnun kokoinen kaunotar, loistavat harmaat siivet, muhkeassa vartalossa punertavia raitoja. Sellainen perhonen ihastutti hetken verran Kauhavalla 28. syyskuuta.

Erityinen vieras lennähti Vuorijärven taimistolle.

– Siirsimme aamupäivällä tuijia, kun jostain oksien seasta putosi perhonen maahan. Hyvä, etten astunut sen päälle. Huomasin heti, että kyseessä on harvinaisempi laji, Sami Vuorijärvi sanoo.

Hän keskeytti työnsä ja teki perhosen kanssa varovasti tuttavuutta.

– Tarjosin sille hanskan nenää, ja sehän kiipesi kämmenselälleni. Se varmaan tykkäsi lämmitellä siinä, joten ehdimme ottaa kuvan. Perhonen oli hurjan iso, siipien väli oli ainakin kahdeksan senttiä.

Kiertokiitäjä kömpi maasta Sami Vuorijärven hansikkaalle. – Tunsin, kun se käveli tarrautuvilla jaloillaan hanskan päällä.

Lopuksi Vuorijärvi laski suuren kiitäjän kirsikkapuun juurelle.

– Siihen se jäi siivet supussa saaviin kuorikatteen päälle.

Vuorijärvi huomasi perhosen vielä kahvitunnilla kirsikkapuiden joukossa.

– Se on varmaan tullut tänne kukkien tuoksun perässä. Jätin peltojen kasvinsuojeluaineet pois viisi vuotta sitten, ehkä sekin vaikuttaa, että lähellä on välillä paljon perhosia.

Siipien kärkiväli on jopa 12 senttiä

Vuorijärvi arveli perhosta joksikin kiitäjäksi. Hän pyysi apua lajimääritykseen samalla kylällä kesäisin mökkeilevältä perhosharrastajalta Laura Rostedtilta. Tämä vahvisti yksilön kiertokiitäjäksi kuvan perusteella.

– On hienoa, että Kauhavallakin on lajista havainto. Kiertokiitäjä on nukkunut tuijassa, ja kun kasvia on liikutettu, kiitäjä on pudottautunut. Montako kiertokiitäjää siellä olisikaan illan hämärryttyä?

Hän antaa vinkin niille, joilla kasvaa pihassa syysleimua.

– Kun ilta on hämärtynyt, kannattaa heti mennä katsomaan, näkyykö siellä kiertokiitäjiä imemässä mettä. Niillä on suuret silmät, ja pimeällä lennossa ne hohtavat punaisina kuin rubiinit.

Riihimäkeläiselle Rostedtille erityinen laji on juuri kiertokiitäjä eli konkari.

– Viimeksi se lennähti pihaani valkotupakalle 27. syyskuuta.

Laura Rostedt kannustaa kurkkimaan syysillan hämärryttyä pihalla kasvavia syysleimuja, sattuisiko niissä ruokailemaan kiertokiitäjä. Arkistokuva: Mia Kärkkäinen

Kiertokiitäjä vaeltaa alkukesästä esimerkiksi Afrikasta Eurooppaan ja lisääntyy siellä.

– Jälkikasvua vaeltaa lämpimien ilmavirtausten mukana myös Suomeen. Lentonopeus voi olla yli 50 kilometriä tunnissa. Yleisimmin tätä lajia näkee lounaisrannikollamme, mutta sitä on tavattu myös melko pohjoisessa, Rostedt kertoo.

Hänen mukaansa Suomesta on jälleen löydetty kiertokiitäjän toukkia.

– Se todistaa, että kiertokiitäjät voivat todellakin asettua tänne kesäksi ja lisääntyä. Ne eivät pysty kuitenkaan talvehtimaan täällä.

Kiertokiitäjä on suurimpia Suomessa vierailevia perhoslajeja. Siipien kärkiväli on 9-12 senttiä. Suurin on pääkallokiitäjä, sen vastaava luku voi olla noin 13 senttiä.

– Suomalaisista lajeista kingi on syreenikiitäjä, siipien kärkiväli voi olla 12 senttiä.

Luontodokumenttiin toukkia

Rostedt on erikoistunut perhosten muniin ja toukkiin. Hän on kasvattanut reilut sata lajia.

– Kotelossaan talvehtii jo esimerkiksi useampaa kiitäjälajia.

Perhosharrastaja on toimittanut munia ja toukkia Kimmo Silvoselle tämän tulevan perhoskirjan kuvitusta varten.

Lisäksi hän järjesti Pronssilisko ja kultakuoriainen -luontodokumentin tekijöille ritariperhosen toukkia ja ohjeisti, miten ne saadaan kuoriutumaan perhoseksi. Viisas eläin -dokumenttiin hän antoi asiantuntija-apua. Ohjelmat ovat nähtävissä Yle Areenassa.