Maaliskuussa sata vuotta täyttävä Albrecht Weinberg elää Saksassa samassa Leerin pikkukaupungissa, jossa hän vietti lapsuutensa vuosisata aiemmin. Vanhus on kuitenkin paluumuuttaja. Hän on viettänyt suurimman osan elämästään Saksan ulkopuolella, koska hänen synnyinmaansa yritti murhata hänet.
Holokaustin teollisen mittaluokan kansanmurhassa "koko perheeni – yli 40 ihmistä – murhattiin," Weinberg kertoi uutistoimisto AFP:lle.
– Isäni oli Saksan sotilas ensimmäisessä maailmansodassa. Hän omisti elämänsä maalleen, ja he lähettivät hänet kaasukammioon, Weinberg sanoi.
Weinberg, 99, on yksi harvoista natsi-Saksan pahamaineisimman tuhoamisleirin Auschwitzin selviytyjistä. Maanantaina tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Neuvostoliiton puna-armeija vapautti leirin 27. tammikuuta 1945. Leiriltä vapauduttuaan Weinberg muutti Yhdysvaltoihin New Yorkiin, jossa hän eli vuosikymmenten ajan puhuen tuskin halaistua sanaa sodasta ja kokemuksistaan kenellekään. Hän päätti palata ja asettua jälleen synnyinmaahansa vasta yli 60 vuotta sodan loppumisen jälkeen.
Leerin kaupungissa hän esitteli AFP:lle lapsuutensa taloa, jonka ulkopuolelle jalkakäytävään on upotettu messinkisiä laattoja muistutukseksi koko perheen karkotuksesta keskitysleireille. Hänen vanhempansa kuolivat leireillä, mutta Albrecht ja hänen kaksi sisarustaan selviytyivät.
Sisarukset orjuutettiin Auschwitzissa
Kun Adolf Hitler nousi valtaan vuonna 1933, Albrecht Weinberg joutui jättämään paikallisen koulun ja vaihtamaan juutalaiseen kouluun. Hänen isoisänsä rakentama talo takavarikoitiin, ja isä joutui luopumaan karjakauppiaan ammatistaan asiakaskadon vuoksi.
Natsit pidättivät kaikki kolme sisarusta ja lähettivät heidät Auschwitzin leirille, joka sijaitsi natsien miehittämässä Puolassa. Albrecht ja hänen veljensä Dieter selvisivät hengissä kauhistuttavissa oloissa teetetystä orjatyöstä IG Farben -kemikaaliyhtiölle. Sisar Friedel lähetettiin Auschwitzin toiseen osaan.
Auschwitzin vapauttamisen jälkeen sisarukset jäivät aluksi Saksaan. Dieter Weinberg aloitti uuden suhteen, mutta kuoli auto-onnettomuudessa vuosi sodan päättymisen jälkeen. Hänen sisaruksensa aloittivat uuden elämän New Yorkissa.
Yhdysvaltain itärannikon suurkaupungissa Albrecht Weinberg työskenteli lihakauppiaana ja seurusteli muiden saksalaisten juutalaispakolaisten kanssa. Vuosikymmenten ajan hän kuitenkin kieltäytyi puhumasta leirien kauhuista. Hän kieltäytyi myös todistamasta natsien oikeudenkäynneissä Saksassa ja torjui elokuvaohjaaja Steven Spielbergin haastattelupyynnön.
Kotikaupunki lähetti kirjeen
Vuonna 1985 Albrecht ja Friedel Weinberg saivat kirjeen Leerin pormestarilta, joka kutsui heidät vierailulle. Kirje jäi keräämään pölyä.
Albrecht Weinberg muisti ensimmäisen reaktionsa kutsuun:
– Kaiken sen jälkeen, mitä he tekivät meille, en palaa Saksaan.
Weinbergin kanta pehmeni, kun kutsu tuli saksalaiselta opettajalta. Opettaja myös lähetti sisaruksille kuvan lapsista samassa juutalaiskoulussa, jota he kävivät.
Ensimmäinen matka takaisin Saksaan herätti Weinbergissa ristiriitaisia tunteita. Kohdatessaan uuden sukupolven saksalaisia hän sanoi ymmärtäneensä, että nuoret olivat erilaisia kuin ne natsien nuoriso-organisaatioiden jäsenet, jotka hän muisti lapsuudestaan.
Toisaalta eräs vanhempi illallisvieras kehui Weinbergin kuullen Hitlerin aikoja "parhaiksi".
– Minulle ne olivat pahimmat, Weinberg kertoo sanoneensa ja lähteneensä.
Kesti vielä yli 20 vuotta, ennen kuin hän päätti muuttaa pysyvästi takaisin Leeriin. Friedel Weinbergin sairastuttua vakavasti sisarusten saksalaiset ystävät vakuuttivat heidät siitä, että hoito Saksassa olisi parempaa.
"Jotta muisto ei haihtuisi"
Friedel Weinberg kuoli muutama kuukausi Saksaan paluun jälkeen. Se oli suuri isku Albrecht Weinbergille, joka ei koskaan mennyt naimisiin tai saanut lapsia. Sisar oli hänen ainoa perheensä.
Suruaikana häntä auttoi hoitaja Gerda Daenekas, josta hän sai uuden ystävän. Daenekasin menetettyä miehensä Weinberg muutti hänen asuntoonsa, vain muutaman kilometrin päähän vanhasta lapsuudenkodistaan. Daenekasin kanssa Weinberg alkoi viimein puhua kivuliaasta menneisyydestään.
Nyt hän on puhunut kokemuksistaan kouluissa ja jopa kemikaaliyhtiö BASF:ssa, joka on yksi IG Farbenin seuraajayrityksistä.
Lähellä Leeriä sijaitseva koulu on nimetty hänen mukaansa. Weinberg sanoo, että keskustelut oppilaiden kanssa holokaustista ovat tulleet hänelle tärkeiksi.
Saksalaisen journalistin Nicolas Büchsen kanssa kirjoittamassaan kirjassa hän kertoi tarinansa, "jotta muisto ei haihtuisi, kuten numero käsivarressani".