Kauas on tultu ajoista, jolloin Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue matkusti ensimmäisiin MM-kilpailuihinsa Sveitsin Baseliin 1939. Matka taittui junalla ja rahtilaivalla.
– Paikka oli lämmin, mutta kun peräsimen akseli kulki hytin läpi, ja potkuri jyskytti jäissä, siinä kävi joltinenkin kolina, puolustaja Seppo Jaakkola muisteli Jääkiekkolehdelle vuonna 1995.
Vielä 1956 maajoukkue nähtiin turhana kulueränä, jota Suomen olympiakomitea ei lähettänyt Cortina d'Ampezzon olympialaisiin.
– Joukkueemme oli edellisvuodesta muuttunut ja ennen kaikkea harjoitellut kunnollisesti ja pitkäjänteisesti kisoja varten. Tätä ei olympiakomitea tajunnut eikä varmaan halunnutkaan tiedostaa, asianhan ratkaisivat lähinnä hiihto- ja pikaluistelumiehet, valmentaja Aarne Honkavaara muisteli Dynamo-elämäkerrassaan 2001.
Jaakkolan ja Honkavaaran aikojen jälkeen jääkiekossa on muuttunut lähes kaikki. Leijonien ei tarvitse miettiä enää unia häiritsevää peräsimen akselia tai matkakustannuksia.
Jos aikanaan arvokisajoukkueelle ei hankittu edes yhtenäisiä edustusasuja, nyt ongelmana on se, saadaanko NHL:ssä värikkäillä asukokonaisuuksilla tykkäyksiä kerännyt Patrik Laine mahtumaan yksiväriseen edustuspukuun.
Ongelma ratkesi, kun Laine ei kuntoutunut Tampereella ja Riiassa perjantaina alkaviin MM-kilpailuihin.
Sitoutuminen ja luottamus
Muutakin hässäkkää on riittänyt kauden aikana. Leijonien linja-auto on hajonnut Helsingin jäähallin lähellä liikennevaloihin, ja maaottelun jälkeen puhelinhaastattelut ovat jääneet antamatta tiukkojen lentoaikataulujen takia.
Hässäkkää oli myös tiistaina, kun MM-joukkue kokoontui Tampereella ja saapui mediatilaisuuteen kolme varttia myöhässä.
Ulkoisista ongelmista huolimatta päävalmentaja Jukka Jalosen virittämä voittokone puksuttaa nätisti. Leijonat on voittanut kaksi maailmanmestaruutta, MM-hopean ja olympiakullan vuosina 2019–22.
Mihin menestys perustuu?
– Hyvään yhteishenkeen johtoryhmässä, joukkueessa ja koko porukassa. Sitoutuminen, luottamus ja kaverin auttaminen, Jalonen paalutti tiistaina STT:lle.
Oppia elämästä
Suomi isännöi jo kymmenettä kertaa miesten MM-kilpailuja. Lähes joka kerta on ollut tarjolla jotain uutta.
Vuonna 1965 pelattiin Suomen ensimmäisessä jäähallissa, Hakametsässä. Suomalaiskiekkoilijat tähyilivät taalajäille 1974, mutta lähinnä NHL:ää haastaneen WHA:n kautta.
Vuonna 1982 NHL-ilmasiltaa saapui lajin ensimmäinen suomalainen supertähti Jari Kurri. Suomi siirtyi areena-aikaan Turussa 1991, mutta menestystä ei tullut.
Vuonna 1997 poppamies Curt Lindströmin rohdot olivat jo huvenneet. NHL-miehillä terästetty Leijonat viihtyi Helsingissä myös 2003, mutta vain puolivälierän 5–1-johtoasemaan asti. Ruotsi voitti 6–5.
Jalonen johdatti Suomen kotikisoihin 2012 hallitsevana maailmanmestarina, mutta pääsylippujen hinnat hallitsivat keskustelua. Myös 2013 Leijonilla oli päällä pelillinen käsijarru ja tuloksena jälleen neljäs sija.
Vuonna 2022 oppirahat oli maksettu. Leijonat saavutti ensimmäisen kotikisamitalinsa, MM-kullan.
Millä tavoin olet kehittynyt valmentajana kymmenen vuoden takaisista ajoista?
– Vaikea sanoa, mutta kokemusta kun tulee, ihminen oppii asioita elämästä. Jonkinlaista ymmärrystä on tullut vielä enemmän, miten ryhmässä ja ihmisten kanssa toimitaan. Ihmisten johtamiseen liittyviä juttuja. Meillä on erinomainen johtoryhmä, Jalonen kiitteli.
Johtoryhmässä on 16 jäsentä. Vuoden 1939 MM-kilpailuissa Suomella oli 15 pelaajaa.
.Monen asian summa.
Suomi voitti viime kaudella 77,3 prosenttia MM-kilpailuja edeltäneistä otteluistaan, mutta saapui Tampereelle neljä peräkkäistä tappiota niskassaan. Kultajuhliin huipentuneiden MM-kilpailujen päätteeksi kauden voittoprosentti nousi 81,3:een.
Tämän kauden voittoprosentti on "vain" 50, mutta linjassa Jalosen nykyisen päävalmentajapestin keskiarvon kanssa, kun vertailussa on MM-kilpailuja edeltänyt osa kaudesta.
Jalosen joukkueet ovat olleet parhaimmillaan arvokilpailuissa, eikä reseptiä ole muutettu, jos olympiavoittajia ja maailmanmestareita Jussi Olkinuora, Ville Pokka ja Mikko Lehtonen on uskominen.
– Menestys on monen asian summa. Se lähtee hyvästä valmennuksesta. Luotamme leijona-arvoihin ja toisiimme, puolustaja Pokka tuumi.
Seuraava seikka on se, joka erottaa Leijonat monista maajoukkueista.
– Kaikilla neljällä kentällä on tärkeä työ.
Jalosen joukkue rullaa tasaisesti neljällä kentällä, joten virtaa riittää otteluiden ja turnauksien loppuun saakka. Takana ovat ajat, jolloin valmennus poltti avainpelaajat loppuun ennen ratkaisuhetkiä.
Jalosen joukkueissa ei ole ollut erivapauksia tähtipelaajille.
– Pelaajat, taustajoukot ja huolto, kaikki ovat samanarvoisia, Pokka muistutti.
EHT-pelien tahkoaminen antaa valmennukselle arvokasta tietoa pelaajista. Pelitavan omaksunutta eurooppalaista runkoa on kuorrutettu huolellisesti mietityillä NHL-vahvistuksilla.
– Tietenkin täsmä-äijät Pohjois-Amerikasta ovat huippupelaajia, mutta perusrunko on entuudestaan toisilleen tuttu, tuntee toisensa ja joukkueen tavat, puolustaja Lehtonen kertoi.
Maalivahti Olkinuora korosti sekoituksen olevan sopiva.
– Olemme kurinalainen joukkue, jossa on taitavia yksilöitä. Joukkue on hyvin valmennettu ja pelannut nousujohteisesti arvokilpailuissa.
Mestaruutta ei mietitä päivittäin
Jalosen joukkueet ovat olleet usein hyvin konkaripitoisia. Niin nytkin, kun keskiviikkona voimassa olleiden pelaajalistojen mukaan Suomella on Slovenian jälkeen MM-kilpailujen vanhin joukkue, keski-iältään 29-vuotias.
– Kaikki ovat aikuisia ja ammattilaisia. Ja lisäksi kaikki ovat hyviä tyyppejä. Kun ilmapiiri on nautinnollinen, niin sitten pelaaminenkin on, Olkinuora mainitsi yhden menestystekijän.
Pokka korosti kliseisesti sitä, että odotukset ovat kovat, mutta joukkue etenee päivä kerrallaan eikä lipsu tästä periaatteesta.
Jokainen tuntee menestyspaineet, mutta Jalosen joukkue on onnistunut käsittelemään ne.
– Totta kai tavoitteena on mestaruus, mutta emme mieti sitä päivittäin. Keskitymme arkeen ja siihen, että voimme olla läsnä hetkessä. Pyrimme kehittymään turnauksen aikana ja jos se onnistuu, olemme viimeisten joukkueiden joukossa taistelemassa mestaruudesta, päävalmentaja sanoi.
– Tekemällä asioita tietyllä tavalla, meillä on sauma siihen. Aika näyttää, onnistuuko. Lopputulokseen ei kannata uhrata ajatuksia vaan siihen, että miten siihen pääsee. Urheilussa mikään ei ole varmaa etukäteen.
