Kuva: Tanja Korpela

Hankin maaliskuussa itselleni koiranpennun. Sen kanssa eläminen on ollut toisaalta aivan kamalaa ja toisaalta parasta. Ensimmäinen univajeinen viikko näytti minulle aivan uuden puolen koirista. Ja olen kuitenkin kennelin omistajan tytär.

Ensimmäisinä päivinä väsytti, ahdisti ja kotiin jumiutuessani pohdin, että tätäkö elämäni nyt on. Viikon jälkeen pentu alkoi kuitenkin nukkua aamukuutta myöhempään ja pääsimme pahimpien pakkasten jälkeen käymään hieman pihallakin.