Mikko Savolan 2.7. päivätyssä kirjoituksessa annetaan ymmärtää kaikenlaista. Myös sellaista, että hallitus olisi kääntänyt selkänsä Etelä-Pohjanmaalle. Tämähän ei pidä paikkaansa.
Vastuullista liikennepolitiikkaa ei tehdä mielikuvien tai aluepoliittisen huutokaupan perusteella. Perussuomalainen tapa on arvioida, millä investoinneilla saavutetaan suurin hyöty Suomelle, vahvistetaan kilpailukykyä, huoltovarmuutta ja turvallisuutta sekä käytetään veronmaksajien jokainen euro viisaasti ja vastuullisesti.
Suomessa noin 90 % kaikesta tavara- ja henkilöliikenteestä kulkee maanteillä. Siitä huolimatta aikaisempien hallitusten painotus on ollut pyöräteissä ja raideliikenteessä. Tämän hallituskauden ajan on painotettu tiehankkeita ja niihin on investoitu ennätyksellisesti. Hallituskauden alussa määräaikainen investointipotti oli kolme miljardia euroa, mutta kauden aikana perussuomalainen liikenne- ja viestintäministeri onnistui kasvattamaan sitä jopa 3,5 miljardiin euroon. Teihin tästä kohdistetaan yli kaksi miljardia euroa!
Perussuomalaisten hallitusaikana on viety maaliin sellaisia vuosikymmeniä odotettuja hankkeita kuten vt5, vt9, vt12 ja vt15. Kauan oli odotettu myös vt27 Ylivieskan ylikulkusiltaa sekä kantatie 67:n ja valtatie 19:n tieosuuden kunnostamista välillä Kivisaari-Atria. Useita henkiä vaatinut Tepon risteys ja Penttilän silta korjataan vihdoin. Turvallisuutta parannetaan myös vt3 ja vt19 liittymässä Jalasjärvellä. Uusi ramppi vt3:n ali Seinäjoelta Tampereelle päin suuntautuvalle liikenteelle sekä muut järjestelyt vähentävät odottelua ja sujuvoittavat liikennettä.
Perusväylänpidon rahoitus on koko hallituskauden ollut hallitusohjelmassa myönnetyn, erillisen korjausvelkarahan (560 miljoonaa euroa) ansiosta merkittävästi normaalia korkeammalla tasolla. Maanteiden päällystyksiin ja siltoihin on saatu lisärahaa vuosina 2024, 2025 ja 2026. Lisäraha on jaettu tasaisesti alueellista tienpitoa hoitaville elinvoimakeskuksille alueen tiestön vaikuttavuuden ja yhteiskunnallisen merkittävyyden perusteella.
Tehtyjen selvitysten perusteella tällä hetkellä käyttökiellossa olevan Suupohjan radan hyödyt eivät ole missään suhteessa sen vaatimiin investointeihin. Hyöty-kustannusluvulla mitataan hankkeen kannattavuutta. Väyläviraston selvitysten perusteella Suupohjan radan luku on tukevasti miinuksen puolella. Rataosuudella on 35 korjattavaa siltaa, peräti 166 tasoristeystä ja merkittäviä rakenteellisia puutteita. Suupohjan rata ei ole kriittinen kohde huoltovarmuuden taikka sotilaallisen liikkuvuuden näkökulmista. Radan kustannusarvio on 250 miljoonaa. Sillä rahalla saisi kaikki Etelä-Pohjanmaan tiet ja sillat kuntoon!
Sama koskee Merenkurkun kiinteää yhteyttä. Väyläviraston tekemän selvityksen mukaan kiinteä yhteys voi maksaa liki 3 000 miljoonaa euroa. Siihen ei vain ole tällä hetkellä varaa. Se ei sisälly yhteispohjoismaiseen varautumisen liikennejärjestelmästrategiaan eikä Ruotsi ole huomioinut sitä omassa noin 100 miljoonan euron investointiohjelmassaan. Meriyhteydet ja niiden toimivuus kaikissa olosuhteissa ovat Suomelle elintärkeitä. Merenkurkun yhteyttä voisi vahvistaa myös lisäämällä lauttaliikennettä.
Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut. Liikennepolitiikassa painottuvat nyt aiempaa enemmän huoltovarmuus, sotilaallinen liikkuvuus, vientiteollisuuden kuljetukset sekä koko liikenneverkon toimintakyky. Tieverkon päällystystöitä tehdään enemmän kuin pitkään aikaan, myös Etelä-Pohjanmaalla.
Infrainvestointien näkymät ovat paremmat kuin 20 vuoteen ja Väyläviraston mittaama kansalaisten tyytyväisyys teiden kesä- ja talvikuntoon on kasvanut koko hallituskauden ajan. Korjausvelka on kuitenkin kasvanut jo liki 20 vuotta, joten jatkossakin tarvitaan tekoja eikä pelkkiä tyhjiä papereita.