Ilkka-Pohjalaisessa 27.5. käsiteltiin Vaasan paljon puhuttanutta metsäsuunnittelmaa. Muutama asia ansaitsee kriittisen kommentin.
Keskustelun suurin ylilyönti liittyy metsätuho- ja kirjanpainajapelotteluun, jota tunnutaan käytettävän mittavien avohakkuiden ja ”metsien nuorentamisen” perusteena. Myös IP:n Näkökulma-kolumnissa maalaillaan Vaasan ja varsinkin Pilvilammen kirjanpainajatilanteesta kovin synkkä ja yksipuolinen kuva.
Pohjanmaa ei tällä hetkellä ole erityisen voimakasta kirjanpainajatuhojen riskialuetta. Tämä näkyy hyvin Metsäkeskuksen ylläpitämän Metsätuhot-sivuston kirjanpainajakartasta. Täkäläiset ilmasto-olosuhteet ovat vielä huomattavan erilaiset kuin Saksan tai Etelä-Ruotsin, joiden mittaviin kirjanpainajatuhoihin kolumnissa viitataan.
Pilvilammella kyse on lähinnä vanhapuustoisiin kuusivaltaisiin metsiin liittyvistä normaaleista, virkistys- ja suojelumetsissä hyväksyttävistä puukuolemista. Syinä näihin ovat vuosien 2019 ja 2020 myrskyjen aiheuttamat juuristovauriot, puiden korkea ikä, kuivuudet, kuusenjuurikääpä sekä toki myös kirjanpainaja. Mittavia, terveeseen ja nuorempaan kuusivaltaiseen puustoon kohdistuneita varsinaisia hyönteistuhoja alueelta on vaikeampi löytää.
Kirjanpainajauutisoinnissa on hyvä tiedostaa muutama perusfakta. Kyseessä on Suomen metsäluontoon kuuluva laji, joka toimii avainlajina luodessaan sadoille muille metsälajeille välttämätöntä lahopuuta. Lajista ja sen ajoittain aiheuttamista puukuolemista ei myöskään ole mahdollista päästä kokonaan eroon millään metsänhoitotoimella. Etenkään, jos halutaan säilyttää luonnolle elintärkeät ja metsässäliikkujien arvostamat vanhemmat kuusivaltaiset metsät. Harkituilla torjuntatoimilla voidaan rajoittaa lajin runsastumista varsinaisissa talousmetsissa. Pilvilammen kaltaisissa virkistys- ja suojelumetsissä lajin kanssa on sen sijaan syytä oppia elämään.
Kolumnin loppupuolella todetaan varttuneiden metsien määrän olevan Vaasan metsissä jopa kaksinkertainen suosituksiin nähden. Miksi Vaasan virkistys- ja ulkoilumetsissä pitäisi noudattaa talousmetsien hoidon kehitysluokkasuosituksia? Virkistystä ja luontoa painottavan kaupungin kannattaa pyrkiä siihen, että metsissä on mahdollisimman paljon varttuneita, vanhoja ja eri-ikäisrakenteisia metsiä. Kaupunkimetsätutkimuksista käy hyvin ilmi, että useimmat metsien käyttäjät arvostavat tällaisia metsiä enemmän kuin uudistusaloista, nuorista metsistä ja muista voimakkaasti hoidetuista metsistä koostuvia alueita.
Kolumni nostaa luontojärjestöjen osittaisen kuulemisen todisteeksi sen, että metsäsuunnitelmassa jätetään Pilvilammen alueesta yli 170 hehtaaria hoidon ulkopuolelle suoja-alueeksi. Mainitsematta jää se, että kyseessä ovat raakavesialtaan suoja-alueena toimivat yleiskaavan suojeluvaraukset, joita kaupunki on jo vuosikymmeniä siirtänyt kaavasta toiseen. Jopa metsäsuunnitelmassa on ymmärretty jättää kaavan suojeluvaraukset rauhaan. Tämä on menettelynä itsestäänselvyys, eikä merkki suunnitelman moniarvoisuudesta.
Matti Tuomaala
puheenjohtaja
Vaasan ympäristöseura ry