On synkkä ja myrskyinen yö. Kuunsirpin valossa mies kaivaa hautausmaalla multaa rautaristin juurella. Kovin kauan hänen ei tarvitse pyllistellä, sillä ruumista ei ole haudattu syvälle.
Mies sieppaa vainajan reisiluun ja pakenee paikalta. Näkikö kukaan? Toivottavasti ei, sillä rangaistuksena olisi mitä todennäköisimmin kivulias kuolema.
Eletään 1600- ja 1700-lukujen vaihdetta. Paikkakunnasta ei ole tietoa, mutta Ilmajoen oppaiden puheenjohtaja Raija Viitamäen mukaan tapahtuma voisi sijoittua Seinäjoelle, Ilmajoelle, Kurikkaan, Lapualle tai mille tahansa suomalaiselle paikkakunnalle.
Mistä on kyse? Mitä mies teki vainajan luulla?
Viitamäen mukaan hautarauhan rikkominen liittyy noituuteen.
– Mies luultavasti jauhoi luun ja ujutti jauhoa vihamiehensä ruokaan. Jauhon ja toiselle toivottuun epäonneen sopivien loitsujen tarkoitus oli aiheuttaa vahinkoa. Noituudella pyrittiin vaikuttamaan negatiivisesti useimmiten toisen terveyteen tai omaisuuteen.
Noituus oli vakava rikos
Noituudella vahingoittaminen on ikivanha, maailmanlaajuinen ja raskauttava rikos. Suomessakin kymmeniä ihmisiä on tapettu noitaepäilyn takia. Usein miehet mestattiin ja naiset poltettiin roviolla.
Taikavoimia oli – ja monen mielestä on edelleen – kahta sorttia: mustaa ja valkoista. Mustaa magiaa noidat hyödynsivät paholaisen avustuksella vahingon aiheuttamiseen. Valkoisen magian hallitsevan katsottiin tekevän yhteistyötä hyvien henkien kanssa ja parantavan sairauksia, ampuvan Amorin nuolia tai tarjoavan suojelusta viljasadolle.
Kaikenlaisesta noituudesta palkkana oli kuolema. Suomessa noitina pidettyjä vainottiin eniten 1600–1700-luvulla. Ulkomailla vahvasti taikauskoisissa ja perinteisiin nojaavissa yhteisöissä surmataan edelleen joka vuosi tuhansia noidiksi epäiltyjä.
Epäily noituudesta riitti kuolemantuomioon
Noidista, taioista, loitsuista, kirouksista ja muista yliluonnollisista asioista on aina puhuttu paljon. Osa jutuista on tarua, osa totta.
Ilmajoen oppaiden ohjenuorana on välittää vain tietoja, joista todisteina on rikosoikeudenkäyntien päätöksiä tai muuta todisteaineistoa. Papereihin perehtynyt Raija Viitamäki tietää, että noitana pidetyn mestaamiseksi ei usein tarvittu muuta kuin huonoa tuuria. Todisteiksi kelpasivat mitä mielikuvituksellisimmat sepustukset.
– Ihmisiä surmattiin usein ihan varmuuden vuoksi. Piika oli saattanut kuulla kartanon ulkoeteisen oven avautuvan. Hän ei ollut nähnyt ketään, mutta arveli noidan olleen asialla. Kuulopuheiden takia periaatteessa kuka tahansa saattoi menettää henkensä, Viitamäki selvittää.
Näin kävi ilmajokiselle talolliselle Perttu Rinta-Röyskölle. Isonvihan aikana venäläiset hirttivät kunnialliseksi työntekijäksi kehutun viisikymppisen Kyrönjoen rannalla ”epäluulojen päälle”. Samalla perusteella mestattiin Ilmajoen kymmenennen kappalaisen Jooseppi Stenbäckin veli Sigfrid.
Kuolema kirouksesta
Teloituspaikkoja on Etelä-Pohjanmaalla monessa pitäjässä. Ilmajoella ihmisiä tapettiin Ilkan patsaan kohdalla Kyrönjoen rannalla. Siellä myös Rinta-Röyskö ja Stenbäck saivat surmansa.
Todistettavasti Ilmajoella ei ole mestattu muita noitina pidettyjä. Vaasassa sen sijaan kaksi naista surmattiin vuonna 1658.
– Heidät mestattiin asianmukaisen synninpäästön jälkeen. Ruumiit poltettiin varmuuden vuoksi. Tuhkat haudattiin pyhän maan ulkopuolelle eli muualle kuin hautausmaalle, Viitamäki selvittää.
Naiset olivat Marketta Punasuomalainen ja Marketta Parkoinen. Heitä syytettiin tuohon aikaan hyvin tyypillisistä rikoksista kuten kiroamisesta, loitsuamisesta ja taikojen tekemisestä. Markettojen katsottiin esimerkiksi antaneen miehelle kuolemaan johtaneen kirouksen ja noituneen naisen, jonka seurauksena tämä synnytti sammakonkaltaisia olentoja.
Alttaripöydän pureminen poisti hammaskivun
Miehet edustivat usein paholaista ja naiset hyviä voimia. Naiset paransivat, tekivät lemmentaikoja ja levittivät onnea.
Niin hyvissä kuin pahoissakin taioissa ihmisen eritteillä tai esimerkiksi hiuksilla ja kynsillä oli tärkeä rooli.
– Jos halusi saada miehen kiinnostumaan itsestään, niin yksi konsti oli tiputtaa vasemmasta nimettömästä kolme veritippaa ja piilottaa veri miehen ruokaan, Viitamäki tietää.
Tähän ei tarvittu välikädeksi noitaa, vaan tavallinen kansa saattoi kokeilla onneaan ammattilaisten neuvoilla. Niiden avulla väki yritti myös hoitaa terveyttään keinoin, jotka nykyihmisestä tuntuvat melko kummallisilta.
Viitamäki nostaa esimerkiksi hammassäryn.
– Kipua yritettiin saada aisoihin rautaisella esineellä. Tehokkaimpana vaihtoehtona pidettiin ruumisarkusta otetun rautanaulan pureksimista. Vaivattomampi vaihtoehto oli kirkon alttaripöydän pureminen.
Onko taikojen toteutumisesta olemassa todisteita?
–En ole saanut tätä selville. Usko asianosaisilla oli ainakin kova, Viitamäki nauraa.
Taikuus oli Suomen lain mukaan kiellettyä vielä 27 vuotta sitten. Vuoden 1889 rikoslain 42. luvun 8. pykälä kumottiin merkityksettömänä vasta vuonna 1998. Siihen saakka ammattitietäjän ja -taikojan toimista sai sakkorangaistuksen.
Asia ilmaistiin näin: ”Joka maksusta harjoittaa tietäjäntointa, loihtimista tahi muuta senkaltaista taikausta, vetäköön sakkoa enintään kaksisataa markkaa.”
Noitien kuolemantuomio poistui Suomen laista vuonna 1779. Sitä ennen surmattiin kymmeniä noitia.
Noituus ei ole kadonnut Suomesta. Täällä jopa koulutetaan noituuden ammattilaisia. Noitia valmistuu Suomen Noitaopistosta. Noidat ovat oppilaitoksen verkkosivujen mukaan tietäjiä, näkijöitä ja parantajia, jotka voivat työskennellä esimerkiksi tarot-korttien tulkitsijoina, energiahoitajina, astrologeina tai ennustajina.
Noitaopistossa perehdytään tekniikoihin ja rituaaleihin, joiden avulla pyritään elämään sopusoinnussa luonnon kanssa ja muovaamaan ympäröivää todellisuutta itselle ja läheisille suotuisaksi.
Oppilaitoksen verkkosivuilla noituutta kuvaillaan luonnon syklisyyden arvostamiseksi ja ihmisen näkemiseksi osana luontoa siten, että keskiössä on kaiken elämän kunnioittaminen.
Noita Ry tallentaa ja jakaa perinteitä
Tietoa esimerkiksi noituudesta, loitsuista, magiasta, yrttiparantamisesta ja uskomusperinteistä kerää ja jakaa Ilmajoella kotipaikkaansa pitävä Noita Ry. Se haluaa tuoda kansanmagiaperinteen osaksi nykyihmisten arkea.
Yhdistyksen verkkosivuilla toiminnan tarkoitukseksi kerrotaan suomalaisen kulttuuri- ja kansanperinteen säilyttäminen ja esilletuominen sekä vanhojen tapojen, uskomusten ja perinteiden opettaminen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
