Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen vaikea taloudellinen tilanne on johtanut koko organisaatiota koskeviin säästötoimiin, eikä pelastustoimi ole jäänyt niiden ulkopuolelle.
Aihe nousi esille myös UTV3-ohjelmassa. Talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, mutta säästöjen kohdentaminen herättää perusteltuja kysymyksiä.
Valitettavasti suurimmat vaikutukset näyttävät kohdistuvan sopimuspalokuntien henkilöstöön, vaikka juuri heidän toimintansa on ollut vuosien ajan erittäin kustannustehokasta.
Pelastuslaitos on avannut uusia virkoja samaan aikaan, kun sopimuspalokuntalaisten roolia operatiivisessa toiminnassa on vähennetty. Tällaiset ratkaisut voivat pitkällä aikavälillä heikentää merkittävästi sopimuspalokuntien elinvoimaa ja vaikeuttaa uusien vapaaehtoisten rekrytointia.
Huolta herättää myös se, että säästötoimenpiteet näyttävät kohdistuvan ensisijaisesti niihin toimintoihin, jotka eivät vaikuta pelastuslaitoksen johdon omaan toimenkuvaan. Samalla päätöksenteon avoimuus on jäänyt puutteelliseksi.
Päättäjät eivät näytä ymmärtävän, mitä otsikkotasolla kirjatut toimenpiteet käytännössä tarkoittavat.
Pelastustoimen säästöt ovat euromääräisesti varsin pieniä, mutta niiden toteuttamiseen käytettävät keinot aiheuttavat merkittävää haittaa.
Pelastustoimen uskottavuus rakentuu luottamukselle ja yhteistyölle. Juuri siksi säästötoimien vaikutuksista on käytävä avointa keskustelua.
Sopimuspalokunnat ovat olennainen osa suomalaista pelastustoimea, eikä niiden toimintaedellytyksiä pidä heikentää lyhytnäköisillä ratkaisuilla.
Lyhyen aikavälin säästöt voivat pitkällä aikavälillä tulla hyvinvointialueelle huomattavan kalliiksi.