Viime lauantaina Rytmikorjaamo oli muuntautunut elokuvateatteriksi kun Teräsvaari-dokumentin ensi-iltanäytös saavutti suuren suosion ja esitteli meille useammankin uskomattoman suorituksen ja onnistumisen.
Terhi Romon ja Janiv Oskarin dokumentti on kiehtova tarina nelinkertaisen maailmanmestarin, 72-vuotiaan Esko Ketolan matkasta kohti Argentiinan maailmanmestaruuskisoja.
Dokumentti oli todella hienosti ja taitavasti tehty elokuva, joka kestää kansainvälisenkin vertailun niin sisällöllisesti kuin toteutuksensakin puolesta. Romo ja Oskar ovat kirjoittaneet, ohjanneet, kuvanneet ja editoineet elokuvan ja tämän lisäksi Oskar oli säveltänyt elokuvaa varten todella kovatasoisen soundtrackin. Elokuva huokuu ohjaajakaksikon monialaista lahjakuutta ja intoa aiheeseensa. Urakka on ollut rankka mutta kovan työn tulokset ovat mallikelpoiset.
Elokuva on todella hauska, koskettava ja tuo Teräsvaarista esiin voimanpesän lisäksi myös suuren ajattelijan.
Itse elokuvaakin kiehtovampaa lauantain tilaisuudessa oli kuitenkin seurata itse illan tähteä ja hänen ympärillään olleita ihmisiä. Teräsvaarin perheestä, tuttavista ja tukijoista paistoi läpi suuri kunnioitus miestä ja hänen ajatuksiaan ja tekemisiään kohtaan. Miehen mietteitä saatiin elokuvassa kuulla enemmänkin mutta minuun vaikuttivat ehkä kaikista eniten sanat, jotka saatiin kuulla illan avanneessa epävirallisemmassa cocktailtilaisuudessa.
Tuossa puheessaan Ketola kertoi tahdonvoimasta: Tärkeintä ihmisellä on tahto - se joka tarpeeksi tahtoo, keksii kyllä keinot. Lisäksi mies kehotti selvittämään erimielisyydet kasvotusten ja suoraan sekä korosti, että toisista ihmisistä ei pidä puhuman pahaa selän takana. Jos jotain haluat toisesta selän takana puhua, puhu vain hyvää.
Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä. Ketola ja dokumentin työryhmä ovat eläviä esimerkkejä näiden ajatusten todenperäisyydestä. Kiitos Teräsvaari!
Marko Kivelä
Selmu Ry toiminnanjohtaja