Suomen elokuvateattereissa nähdään vain harvoin intialaista nykyelokuvaa. All We Imagine As Light on sekä laajaa kansainvälistä kiitosta saanut draama tämän hetken Mumbaista että runollinen rakkaustarina.
Payal Kapadian kirjoittama ja ohjaama elokuva pääsi Cannesin kilpasarjaan ensimmäisenä intialaiselokuvana 30 vuoteen. Se nappasi festivaalin kakkospalkinnon, Grand Prix'n, ja valittiin myöhemmin Sight & Sound -elokuvalehden ammattilaisäänestyksessä viime vuoden parhaaksi elokuvaksi.
Kapadia kertoo halunneensa kertoa nimenomaan monikulttuurisesta Mumbaista. Päähenkilöt ovat sairaanhoitajia, jotka kuuluvat malajali-kansaan.
– Mumbai on unelmien ja illuusioiden kaupunki. Sinne muuttaa valtavasti ihmisiä, Kapadia sanoo.
– Siksi Mumbai on myös suurten vastakkainasettelujen kaupunki. Meillä on maamme suurimmat slummit ja terveydenhuoltojärjestelmä on romahtamispisteessä.
Toinen päähenkilöistä on rakastunut muslimiin, toisen mies on lähtenyt Saksaan töihin.
Olosuhteet ovat kiperät, mutta Kapadia näkee juuri Mumbaissa kuitenkin erityistä toivoa.
– Juuri tämä tarina ei voisi sijoittua muualle Intiassa. Mumbai on myös naisille turvallisempia paikkoja Intiassa. Siellä voi jopa mennä töistä yksin yöllä kotiin.
Herkkyyttä ja politiikkaa
All We Imagine As Lightin tyylilaji on kuitenkin muuta kuin karhea realismi. Sinisävyinen ja sateinen kaupunki näyttäytyy eteerisenä.
Utuisen kauniit kuvat muuttuvat kirkkaammiksi, kun siirrytään monsuunikauden Mumbaista maaseudulle.
Elokuvan yllätyskäänteet taas liittyvät yhteiskunnan paineisiin. Kapadia sanoo uskontoa ja kastia koskevien identiteettikysymysten vaikuttavan Intiassa ratkaisevasti siihen, kenen kanssa mennään naimisiin.
Siksi All We Imagine As Light näyttäytyy kotimaassaan poliittisena. Rahoitus tulikin pääosin Ranskasta.
Intian levitystä varten Kapadian piti antaa elokuva sensuurin arvioitavaksi. Osavaltiosta riippuen sensorit voivat puuttua politiikkaan, mutta seksuaalisuus hiertää yhtä lailla.
– Minua jännitti, koska yksi elokuvan keskeisistä aiheista on se, että rakastunut nainen haluaa seksiä. Tarina rakentuu halujen ympärille, Kapadia sanoo.
Kun Kapadia kutsuttiin sensuurilautakunnan kuulemiseen, asiat menivätkin hyvin. Leikkauksia ei vaadittu. Ehkä siksi, että lähestymistapa on herkkä. Elokuva kiellettiin kuitenkin alle 18-vuotiailta, mikä on Intiassa tyypillinen seuraus eurooppalaisittain mitättömistäkin seksiviittauksista.
– Minulle sanottiin, että hyvä elokuva, onneksi olkoon, Kapadia kertoo.
– Joka tapauksessa korkea ikäraja oli tulossa, joten se ei haitannut. Teini-ikäisten mielestä tämä elokuva olisi kuitenkin pitkästyttävä.
Intian Oscar-komitea yllätti
Poliittiset haasteet tulivat vastaan myöhemmin. Intian ulkopuolelle näyttäytyi merkillisenä, ettei maa lähettänyt kansainvälisen elokuvan Oscar-kategoriaan tarjolle Kapadian elokuvaa, joka oli saanut huippuvastaanoton. Kansallisen raadin valinta oli Kiran Raon ohjaama Laapataa Ladies, vähemmän tunnettu teos, joka jäikin vaille ehdokkuutta.
Raadin perusteluissa mainittiin erikseen, että valittu elokuva oli kulttuurisesti intialainen. Ennakkosuosikki eli Kapadian elokuva on estetiikaltaan eittämättä eurooppalaistyylinen.
– Elokuvaani kutsuttiin teknisesti heikoksi, Kapadia sanoo ja naurahtaa.
– Nämä valitsijat olivat elokuva-alalta, eivät byrokraatteja. Mutta hallinnon edustajat valitsevat komiteoiden jäsenet, Kapadia sanoo.
– Sen toisenkin elokuvan ohjaaja on nainen, joten ainakin olen iloinen, että kaksi naisen ohjaamaa elokuvaa on päässyt etualalle. Voisiko Intian kaltaisessa maassa toivoakaan enempää?
Ristiriitojen ja perinteiden avioliittokulttuuri
Eurooppalaisten voi olla vaikea hahmottaa intialaisia tapoja, Kapadia sanoo. All We Imagine As Lightin tarina sivuaa järjestettyä avioliittoa. Ne ovat yleisiä, ja Kapadia suhtautuu niihin korkeintaan varovaisen kriittisesti.
– Ne ovat tavallisia. Kumpikin osapuoli voi olla liitossa onneton, Kapadia toteaa.
– Sehän koskee muitakin avioliittoja. Elokuvantekijän mukaan Intian laki on periaatteessa hyvä ja takaa tasa-arvoiset oikeudet. Ihmisoikeustilanne liittyy siihen, miten lakia sovelletaan.
Ongelmista Kapadia mainitsee, että esimerkiksi raiskausta avioliitossa ei laki kuitenkaan tunne.
– Valitettavasti kasti ja uskonto usein ratkaisevat, miten naisten oikeudet toteutuvat, ohjaaja sanoo.
Kapadian mukaan kaikki yhteiskunnat ovat täynnä luokkajärjestelmiä ja totuttuja asetelmia, jotka erottavat ihmiset sosiaalisen identiteetin perusteella. Ohjaaja on viettänyt paljon aikaa Ranskassa ja kuvailee myös näennäisesti edistyksellistä eurooppalaista yhteiskuntaa hyvin epätasa-arvoiseksi.
– Se alkaa mahdollisuuksista päästä eri kouluihin ja työpaikkoihin. Pariisin eri kaupunginosissa on aivan erilaisia väestökoostumuksia, Kapadia sanoo.
Hän antaa haastattelunsa keskustahotellissa alueella, jolla sijaitsevat Pariisin ooppera ja suuret tavaratalot.
– Täällä ei kadulla juuri näy värillisiä ihmisiä, Kapadia toteaa ja kuvailee tilanteen olevan päinvastainen vain parin kilometrin päässä.
– Näin kapitalismi toimii. Jokaisessa maassa rakkauden ja avioliittojen tiellä on sellaista, mistä on vaikea puhua.