Vaasan Ajurinkadun sunnuntain päivätanssit ovat alkaneet jo hyvän aikaa sitten, ja lattia on täyttynyt tanssiorkesteri Boleron tahtiin tanssivista eläkeläisistä.
Vaikka väkeä on tullut paikalle jopa kuutisenkymmentä, kaivattaisiin sunnuntaisin järjestettäviin tansseihin enemmän osanottajia.
– Aiemmin täällä on saattanut olla jopa 120 ihmistä tanssimassa. Nykyään tanssijoita on huomattavasti vähemmän, kertovat Eläkeliiton vastaava emäntä Marjatta Aho ja sihteeri Sisko Saviaro.
Uudistusehdotuksia? Väkeä tansseista on vähentänyt se, että kun vanhimmista tanssijoista on aika jättänyt, ei uusia tanssijoita vain ole saatu heidän tilalleen.
Väkikadon syyksi Aho epäilee uuden eläkeläissukupolven musiikkimakua. 50-luvulla syntyneet kun ovat kasvaneet 60- ja 70-luvun musiikin tahdissa, jota tansseissa harvemmin kuullaan.
– Haluaisin haastaa kaikki eläkeläiset tulemaan mukaan tansseihin edes kokeilumielessä. Jos saisimme tänne nuorempaakin sukupolvea, voisimme kysyä heiltä, miten tansseja voitaisiin esimerkiksi musiikin puolesta uudistaa, Aho sanoo.
Ajurinkadulla sijaitseva eläkeläisten toimintakeskus on kaupungin mahdollistama ilmainen tila, jossa eri eläkeläisyhdistykset voivat järjestää tanssien lisäksi muutakin yhteistä toimintaa.
Esimerkiksi sunnuntaitanssit pyörivät niin, että joka viikko eri yhdistys toimii tanssien järjestäjänä.
Aho toivookin, että tansseissa käytäisiin enemmän myös yli järjestörajojen. Tällä tavalla tanssilattia saataisiin aktiivisempaan käyttöön.
Muutkin Ajurinkadulla tansseja järjestävät eläkeläisyhdistykset ovat pohtineet, miten uutta väkeä saataisiin tansseihin.
Yhtenä uudistusvaihtoehtona on pohdittu tanssikurssien järjestämistä ennen varsinaisia tansseja. Näin vähemmänkin lavatansseja harrastaneilla olisivat askeleet verevinä mielessä orkesterin soiton alkaessa.
Liikuntaa ja sosiaalisia kontakteja. Aho ja Saviaro ylistävät tanssiharrastusta hyväksi kehon ja mielen piristysruiskeeksi. Tärkeä osa tansseja on nimittäin liikkumisen ja hyvän musiikin lisäksi sosiaalinen kanssakäyminen.
Osa tansseissa käyvistä on saanut tanssikaveristaan jopa pysyvän kumppanin rinnalleen. Näin kävi Seija Lantzille ja Olavi Kojaselle. Pari vuotta sitten he tapasivat toisensa eläkeläistansseissa, ja yhteinen sävel löytyi sieltä.
– Käymme täällä tansseissa lähes joka viikko. Tanssit ovat erittäin hyvä sosiaalinen kohtaamispaikka. Meiltäkin kysytään usein, että missäs olemme olleet, jos olemme jättäneet yhdet tanssit väliin, Lantz ja Kojanen nauravat.
Eläkeläistanssit järjestetään joka sunnuntai Ajurinkatu 14:ssä kello 16–19.
Paula Kaskimaa
