Mieletön metodi. Käsikirjoitus Daniel Glattauer, ohjaus Juulia Mäkilaine. Rooleissa Heikki Vainionpää, Juulia Mäkilaine, Rami Mäkilaine. Ensi-ilta Teatteri Hysteriassa Törnävän Piirillä 11.4. Esityksiä 30.5. saakka.
Parisuhdeterapeutin vastaanotolla en ole koskaan käynyt, mutta suunnilleen tuollaiselta siellä voisi näyttää: parisohva, nojatuoli, moderni taidesisustus, jalkalamppu ja kirjahylly. Vähän Frasier-henkinen maailma siis.
Vastaanottoa pitää Heikki Vainionpään esittämä terapeutti, joka saa asiakkaikseen Bergströmin pariskunnan. 17 vuotta naimisissa olleet Johanna (Juulia Mäkilaine) ja Valentin (Rami Mäkilaine) kiertävät riitoineen samaa, syväksi tallattua kehää, josta ei näy ulospääsyä.
Vaimon mielestä mies ei ole läsnä, ei puhu eikä vahingossakaan eksy osaksi perheensä arkipäivää.
Valentinin mielestä hän ei ole enää muuta kuin Johannan "emotionaalisten oksennusten sylkykuppi". Kun vauhtiin päästään, esiin vedetään myös kummankin vuosien takaiset syrjähypyt ja yhteisten lasten kasvattaminen.
Verbaalinen miekkailu sujuu taitavilta näyttelijöiltä hyvin, mutta hekään eivät voi sille mitään, että alkuperäinen käsikirjoitus ei ole näiltä osin niin nerokas kuin voisi toivoa. Loistavat vitsit jäävät vähän uupumaan ja toisteisuutta on liikaa.
Oma suosikkini oli pieneen väliin näppärästi sujautettu absurdi kalavitsi. Pääosin naurut otetaan melko helposti nalkuttavan vaimon ja puhumattoman miehen stereotypioilla.
Ammattislangilla briljeeraava terapeutti suorituttaa pariskunnalla erilaisia harjoitteita, joista roolinvaihtoleikki irrottaa lavalle ihan reipasta fyysistä komediaa. Seksilukot tykitetään läpi hykerryttävänä litaniana ja saapa vaimon sukukin osansa.
Sliipatun ja älykkään terapeutin rooli, joka kasvaa lähes sooloksi, istuu Heikki Vainionpäälle kuin nakutettu. Vainionpään äänetön ja sulava liikehdintä pitkin huonetta on vaikuttavaa ja täydentää roolihahmoa osuvasti.
Siinä vaiheessa kun turhautuneen terapeutin työkalupakista löytyy enää paradoksaalinen interventio, peli kääntyy ylösalaisin ja voittajia on lopulta monta. Toisen puoliajan mieletön käänne tekee hyvää sekä tekstille että katsojalle. On ihanaa tulla yllätetyksi.
Pariskunnille suunnatun draamakomedian opetus on aito: parisuhteessa pitää jaksaa puhua ja kuunnella, nähdä ja toimia. Taikatemppuja ei tarvita, mutta juuri siinä se taikatemppu onkin – sujuvan arjen loihtimisessa.