Metsästysmajoilla ja pirteissä voi olla tyytyväinen suurpetopolitiikan suunnan muutoksesta. Suden metsästys odottaa tänäkin talvena joissakin osissa maata, ja karhun metsästys on suuntaamassa ensi syksynä kohti kiintiömetsästyksen mallia.
Ensimmäisen kauden kansanedustajana on eduskunnan lainsäädäntötahti ja politiikan vaikutus saaneet mielessäni mittasuhteet. Jos kolmella sanalla sen tiivistäisin, niin se kuuluisi näin: Politiikalla on väliä.
Kaiken leikkauspolitiikan ja maaseudun kurjistamispolitiikan sisältä löytyy yksi valopilkku. Se on tämä suurpetopolitiikka. Tämän eduskuntakauden jälkimmäisellä puoliskolla alkoi suurpetopolitiikan positiiviset uutiset. Suden kiintiömetsästys mahdollistui, ja myös asetus karhun kiintiömetsästyksestä etenee. Maaseudun ihmisiä piinannut epäoikeudenmukainen ylisuojelupolitiikka alkoi korjaantumaan. Suunta on oikea, vaikka työtä riittää vielä seuraavallekin eduskuntakaudelle.
Riistakeskuksen 18 alueen sudenpyynti 109 kaadon kiintiöllä on hyvä alku, vaikkakin vielä riittämätön jatkumo edelliselle vuodelle.
Karhun metsästyksen eteneminen kiintiömetsästykseen mahdollistaa tulevaisuudessa kaatolupien määrän vastaamista käsistä karanneeseen karhukantaan. Ilveksen ja ahman osalta työ on vielä kuitenkin pahasti kesken, jotta kokonaisuuteen voitaisiin olla tyytyväisiä.
Keskeinen osa politiikkaa on tutkimus ja sen luotettavuus. Suurpetopolitiikan osalta ristiriita Luonnonvarakeskuksen ja metsässä liikkujien havaintojen välillä on räikeä.
Olen vieraillut Lukella ja kannustanut heitä lähempään yhteistyöhön metsästäjien kanssa. Suunta vaikuttaa hiljalleen kääntyvän.
Odotan kuitenkin seuraavalta hallituskaudelta panostuksia riittäviin tutkimusmäärärahoihin ja tutkimuksen oikeellisuuden edistämiseen. Yhteisen tilannekuvan muodostamiseen maaseudun asukkaiden kanssa.
Näin saamme kaatolupamäärät vastaamaan todellista suurpetokantaa. Samalla vahvistaen luottamusta politiikan oikeudenmukaisuutta maaseudun ihmisiä kohtaan.