Otetaanpa tällä kertaa kantaa isoon ikuisuuskysymykseen: paraneeko puoliso vaihtamalla? Uskallan asiasta jotakin sanoa. Hyvin usein toistettu lause on, että ”ei se vaihtamalla parane”. Moni kuitenkin yrittää ja ainakin toivoo parempaa.
Kumppanin vaihtamista voisi havainnollistaa käytetyn auton kaupoilla. Paraneeko vaihtamalla? Tässä kohtaa on toki tehtävä varaus: puolisoa vaihtaessa vuosimalli ja hinta ei takaa mitään. Ei edes varustelu.
Sanoisin, että autoa vaihtaessa ei pääse vioista eikä korjaamokäynneistä eroon. Ongelmia tulee ennen pitkää, mutta hyvällä tuurilla voi päästä pitkällekin ihan vuosihuolloilla. Ominaisuudet saattavat vaihtua paljonkin, kiihtyvyys voi parantua ja kulutus laskea taikka sitten nousta. Jaksamista eli vääntöä voi löytyä lisää. Ajomukavuudessa on eroja, ohjattavuus ja käyttäytyminen vaikeissa olosuhteissa vaihtelee. Samoin verhoilussa ja maalipinnassa on enemmän taikka vähemmän silmää miellyttäviä puolia.
Keskeinen kysymys on kuitenkin se, olivatko ongelmat edellisen menopelin kanssa autossa, auton ja kuljettajan yhteistyössä vai ratin ja penkin välissä. Autossa on vikaa, jos moottori kuumenee jatkuvasti ja jäähdytys ei toimi tai autoa ei saa pysähtymään. Yhteistyössä on vikaa, jos auto karkailee käsistä. Myös silloin jokin kanssakäymisessä viiraa, kun mikään merkkivalo ei osoita, että virta on vähissä ja jännite alhainen eikä kuljettajakaan reagoi, vaikka käynnistyminen kangertelee.
En ole ihan varma, missä vika on silloin, kun tarjolla olevia ominaisuuksia jää käyttämättä. Mutta ratin ja penkin välissä on vikaa, jos polttoaine loppuu, jos vikoja ei korjata, jos jarrutetaan liian myöhään tai yksinkertaisesti ajetaan liian lujaa silloin, kun pitäisi olla tilannetajua ja herkkyyttä auton käyttäytymisen suhteen.
Vikaa ratin ja penkin välissä on myös silloin, jos ryyppy jää päälle. Sitä ei tosin nykyautoissa enää tapahdu, mutta nykyparisuhteissa se on yhtä mahdollista kuin entisaikojen parisuhteissa.
Yhteenvetona: niitä ongelmia, jotka johtuvat ratin ja penkin välistä, puolison vaihtaminen ei ratkaise. Ongelmat, jotka johtuvat kuljettajan ja ajoneuvon yhteistyöstä, saattavat helpottua ja ratketakin, ainakin osa niistä. Ja ne ongelmat, jotka johtuvat autosta, saattavat vaihtua toisiin, mahdollisesti hallittavampiin ja parhaimmillaan kiinnostavampiin ongelmiin.
Muutos edellyttää, että maku ja valintaa ohjaavat pelot ja odotukset eivät ohjaa valitsemaan samanlaista kulkupeliä. Vaihtaminen usein virkistää ja siinä saattaa kehittyä myös ajotaidoissa. Mutta vanhasta luopumisen vaikeus saattaa yllättää ihmissuhteessa.
Uuden kanssa jos uskoo, että nyt on niin hyvä, että jos tämän hyvin hoidan, tämä riittää loppuelämäksi, niin ei se välttämättä katteetonta uskoa ole.
Jukka Salomäki
perheneuvoja
Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskus