Oscar-voittaja Paolo Sorrentinon liki neljännesvuosisadan kestäneellä ohjaajanuralla on valmistunut ensimmäinen elokuva, jossa päähenkilö on nainen. Celeste Dalla Porta näyttelee elokuvassa Parthenope – Napolin kauneus kaunista ja salaperäistä neitoa, jonka tarina alkaa teinivuosista 1960-luvulla.
Toinen päähenkilö on Sorrentinon kotikaupunki Napoli, jonne sijoittui myös hänen edellinen pitkä elokuvansa, Netflixille tehty The Hand of God. Se oli omaelämäkerrallinen tarina nuoruudesta 1980-luvulla.
Sitä enemmän Parthenope on Sorrentinon menestyneimmän elokuvan Suuren kauneuden rinnakkaisteos. Siinä Toni Servillon näyttelemä journalisti ja seurapiirihai yrittää kuudenkympin kynnyksellä ratkoa oman ironisuutensa ja esteettisen kauneuskokemuksen ristiriitaa.
– Kai me kaikki pohdimme ja kaipaamme nuoruutta, Sorrentino sanoo haastattelussa hotellissa Cannesin elokuvajuhlilla.
– Olen nostalginen ja melankolinen. Tunnen kateutta eli ajattelen sitä, mitä minulla ei ole.
Ohjaajan omaan taustaan liittyy keskeisesti vanhempien menettäminen teini-iässä. The Hand of God käsitteli kokemuksen raastavuutta.
– Nuoruus kiellettiin minulta, pääsin elämään sitä paljon myöhemmin, Sorrentino sanoo.
– Minun piti heti kasvaa aikuiseksi, tai en olisi selvinnyt.
Tällä kertaa näkökulma nuoruuteen ja vanhojen miesten surumielisyyteen limittyy kerrontakeinoihin, jotka ohjaaja itse yhdistää haastattelussa kirjallisuuden epiikkaan.
Sankarittaren nimikin on antiikin Kreikan mytologian seireeniltä – sekä Napolin kreikkalaisaikainen nimi.
Fellinin jäljillä
Napoli on nostettu elokuvan suomenkieliseen nimeen asti, alkuperäiseltä nimeltään se on vain Parthenope. Sorrentinon esikuvaksi usein mainittu Federico Fellini teki oman leikkisän kotikaupunkiteoksensa, vinjettielokuvan Fellinin Rooma sattumoisin juuri samassa iässä eli vähän yli viisikymppisenä.
– Kun tekee elokuvan itselle rakkaan kaupungin luonteesta, on suuri riski, että katsoo sitä niin läheltä, ettei yleisö saa kiinni pyrkimyksistä, Sorrentino pohtii.
Sitä hän pyrkii välttämään tutulla värikkyydellä, jonka viihdyttävimpiä piirteitä ovat melkein karikatyyrimäiset sivuhahmot. Rajuin on piispa, jonka muodokas Parthenope viettelee.
Sivuhahmojen esittäjistä tunnetuin on alati päihtyneenä kirjailijana nähtävä Gary Oldman.
– Olin yllättänyt, kun Oldman suostui. Olin vielä yllättyneempi, kun kuulin miten hän puhui aiemmista elokuvistani. En ollut ajatellut, että hän olisi nähnyt niin monta niistä, ohjaaja sanoo.
Miehen katseen alla
Parthenopen naiskuvaa on pidetty vanhanaikaisena. Dalla Porta esiintyy kameralle usein riisuttuna objektina, totta kai myös kauneusihanteena, mutta ennen kaikkea katsojan haluttavuuden määrittelemänä.
– Pyrin kohti mysteeriä esittämällä kysymyksiä. Tässä tapauksessa mysteeri on nainen. En ymmärrä naisia, ja siksi nämä kysymykset ovat minusta kiinnostavia, Sorrentino sanoo.
– Matemaatikko yrittää ratkaista yhtälöitä. Jotkut ovat yhä ratkaisematta, mutta se ei tee niistä merkityksettömiä, vaan sitäkin houkuttelevampia. Samaan tapaan tämä elokuva esittää kysymyksensä ja arvoitus säilyy.
Mutta mitä Sorrentino tarkoittaa sanoessaan, ettei ymmärrä naisia?
– Toiset, ne jotka eivät ole kaltaisiamme, ovat meille aina mysteeri. Toisia ovat kaikki muut kuin ihminen itse, ohjaaja sanoo.
Elokuvan Parthenope opiskelee antropologiaa, siis ihmistiedettä. Ehkä tämä ajatus on avain Sorrentinon itsetutkiskeluun, vaikkei se selitä alastonkohtausten määrää.
– Elokuvassa on aina kyse katseesta, Sorrentino sanoo.
– Minäkin yritän ymmärtää kameran kautta. Kauneuden tavoittaminen on taiteen eräs päämäärä, ja hyvin subjektiivista.
Cannesin suosikki
Parthenope on Sorrentinon kymmenestä pitkästä elokuvasta seitsemäs, joka sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjassa. Ainoastaan Michael Haneken, Lars von Trierin ja Dardenne-veljesten uralla yhtä suuri otanta pitkistä elokuvista on valittu maailmanensi-iltaan ja kilpailemaan Cannesiin.
Suuri kauneus (2013) voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Sitä ennen poliitikko Giulio Andreottin elämää fiktiivisesti kuvittanut Il Divo (2008) palkittiin Cannesissa kolmospalkinnolla eli Prix du Jurylla. Englanninkielisen This Must Be the Placen (2011) pääosissa nähtiin Sean Penn ja Frances McDormand.
Sorrentino on tehnyt myös HBO:lla nähdyt tv-sarjat The Young Pope ja The New Pope, joissa Jude Law näytteli paavia.
Vasta 54-vuotias Sorrentino on menestyksestään huolimatta pohtinut jo uransa päättämistä.
– Uskon jääväni eläkkeelle. Havaintokyvyn menettää, ideointikyvyn menettää, samoin intohimon kuvien luomiseen, ohjaaja kertoo.
– Harkitsin lopettamista jo jokunen vuosi sitten. Varmasti jään eläkkeelle ennemmin kuin jatkan liian pitkään. Se kuulostaa hyvältä.