Olen kahden kuukauden ajan useamman kerran viikossa käyttänyt pankin kassapalveluja, kun olen maksanut kuolinpesän hautajaiskuluja. Olen joutunut sivusta seuraamaan, kuinka nöyryyttävästi kassapalveluasiakkaita kuulustellaan kaikkien jonossa istuvien asiakkaiden kuullen siitä, miksi he haluavat nostaa rahaa omalta tililtään ja mihin he aikovat rahansa käyttää.
Kun muuten pankkisalaisuus on niin varjeltua, kuolinpesän osakas ei viikkoihin saa tietää kuolinpesän saldoa, niin kuinka on mahdollista, että näitä ihmisiä, joilla ei ole pankkikorttia tai eivät itse pysty hoitamaan pankkiasioitaan sähköisesti, kohdellaan näin nöyryyttävästi kaiken kansan kuullen? He eivät kuitenkaan ole oikeustoimikelvottomia. Eikö heillä olekaan samaa yksityisyyden suojaa?
Yksi monista tilanteista, jonka todistin odottaessani omaa vuoroani, oli tämä: Kaksi ulkomaalaistaustaista naista, joista toinen halusi lähettää rahaa kotimaahansa, joutuivat selittämään rahojen alkuperää. Rahojen lähettäminen ei onnistunut, koska naisella ei ollut listaa kaikista niistä asiakkaista, joille hän oli myynyt marjojaan useamman kesän aikana, eikä hän voinut todistaa rahojen alkuperää.
Vaatimus oli mahdoton! Kuinka moni meistä on antanut nimensä, osoitteensa, puhelinnumeronsa metsämarjakauppiaalle, kun on ostanut poimijalta suoraan litran tai viisi. En tiedä ketään sellaista.
Pankkivirkailijan mielestä setelitkin olivat liian uusia ja sileitä ollakseen peräisin marjanostajalta. Totta kai! Nehän olivat tulleet pankin omista ottoautomaateista ostajalle, koska silloin tarvitaan käteistä.
Tämä kaikki tapahtui siinä useamman muun asiakkaan silmien ja korvien edessä.
Minusta tämä oli aivan hirvittävää nöyryytystä! Miten näin voi kohdella asiakkaita?
Tämä ei voi mitenkään olla pankkisalaisuusohjeiden mukaista!
Näyttää pahasti siltä, että kaikki asiakkaat eivät ole yhdenvertaisia!
Sonja Kurten-Vartio
VTT
Oravainen