Ay-kuvioissa kokematon pääministeri Juha Sipilä (kesk.) teki kiltin priimusoppilaan virheen. Entinen yritysjohtaja lähti sinnikkäästi opettelemaan suomalaisen järjestövallan saloja ja kadotti siinä sivussa päättäväisyytensä Suomen uudistamisessa.
Maan ykköspäättäjänä Sipilän olisi kannattanut tehdä kokemattomuudesta hyve eikä alistaa uudistuksia Hakaniemen ay-labyrinttiin. Isoiksi uhotut uudistukset pullahtavat nyt sokkelosta ulos pahasti laihtuneina.
Jos sellaisinakaan.
Vielä perjantaina näytti siltä, että kahteen voi maailmassa luottaa: ruotsalaisen monarkian uusiutumiseen ja suomalaisen sopimiskulttuurin elpymiseen.
Ruotsiin syntyi prinssi, Skoonen herttua ja Suomeen oli jo syntymässä yhteiskuntasopimus, jota myös kilpailukykysopimukseksi kutsutaan. Tuuletus oli ennenaikaista.
Nyrkkitervehdys kameroiden räiskeessä osoitti hallituksen patoutumien purkautumisen. Samalla harkinta ja suojaus pettivät pahemman kerran. Sen haistoi Hakaniemi.
Elintarviketyöläisten liitto, Rakennusliitto, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ja suurin SAK-liitto Palvelualojen ammattiliitto Pam ilmoittivat jäävänsä pois sopimuksesta.
Kilpailukykysopimus on vaarassa lässähtää, kuten pääministeri Esko Ahon (kesk.) kätilöimä, samankaltainen paperi lamavuonna 1991.
SAK:n ammattiliitot päättävät maanantaina, kuinka käy. Jo nyt 40 prosenttia SAK:sta on ulkona sopimuksesta.
Kyseessä olisi ensimmäinen kerta EU-Suomessa, kun maassa yritetään tehdä sisäistä devalvaatiota. Suomi siis yrittää palkkoja ja etuisuuksia heikentämällä kohottaa kilpailukykyään. Tähän asti palkat ovat nousseet ikiliikkujan tavoin, vaikka talous ja yritykset olisivat kyntäneet kuinka syvällä.
Veroluonteiset maksut nousevat joka tapauksessa, mikä tarkoittaa vaikeuksia hallituksen lupauksille verojen kevennyksistä.
Pamin ehtona sopimukselle on, että hallitus luopuu lisäsäästöistä ja sitoutuu veronalennuksiin. Pam sanelee samaan aikaan, kun hallitus luopuu omista neuvotteluvalteistaan eli ilkeästi leikkaavista pakkolaeista.
Taloustieteen professori Matti Virén antaa tilanteesta tylyn arvion: Sipilä kellahti rähmälleen Hakaniemen ay-väen edessä.
Hallituksen patistelut paikallisen sopimisen edistämiseksi ovat haihtumassa, kun tärkeimmät eli palkat ja työajat pysyvät yhä liittojen pöydässä. SAK asettaa varmasti vielä lisää ehtoja nyt, kun hallitus on heikoilla.
Korporatismi eli työmarkkinajärjestöjen valta näyttää mahtinsa. Uudistuksista on yhteisymmärrys, mutta lopulta ay-imperiumin poliittinen peli vetää pidemmän korren.
Saksan 2000-luvun alun demaripääministerin Gerhard Schröderin esimerkin kaltainen uudistustyö jäänee Suomessa tekemättä. Schröder nosti Saksan, vaikka menetti äänet.
Suomen kilpailukyky nojaa yhä enemmän siihen, että kustannukset kilpailijamaissa kasvaisivat Suomea enemmän. Omat toimet pysyvät harmillisen vaatimattomina.
Käärmeissään ovat monet pienyrittäjät, joita hallituspuolueet ovat mairitelleet isoilla lupauksilla. Suivaantumisen aihetta on myös työttömillä, joiden määrä kasvaa. Ne, joilla on työpaikka, pyrkivät omalta kannaltaan ymmärrettävästi varmistamaan etunsa.
Oma etu ensin eikä saavutetuista eduista tingitä. Se sopii Suomen tunnukseksi 2016.
TONI VILJANMAA
toni.viljanmaa@i-mediat
Twitter: @TSViljanmaa