Etelä-Pohjanmaalla sosiaali- ja terveyspalveluista keskustellaan nyt talouden, palveluverkon ja arviointimenettelyn paineessa. On ymmärrettävää, että hyvinvointialue joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja. Rahaa, henkilöstöä ja tiloja ei ole rajattomasti.
Mutta palveluverkon muutoksissa pitää nähdä myös se työ, joka ei näy hyvinvointialueen budjetissa.
Kun vastaanotto, kuntoutus, vuodeosasto tai muu palvelu siirtyy kauemmas, matka ei siirry tyhjiöön. Joku järjestää kuljetuksen. Joku ottaa vapaata töistä. Joku auttaa pukeutumisessa, siirtymisessä, ajanvarauksessa ja vastaanotolla asioimisessa. Joku istuu käytävällä odottamassa, tulkitsee ohjeita ja huolehtii, että ihminen pääsee myös kotiin.
Tämä joku on usein omainen, avustaja, puoliso, aikuinen lapsi tai naapuri.
Jos palveluverkkoa katsotaan vain toimipisteiden, henkilöstön ja kustannusten näkökulmasta, tämä näkymätön työ katoaa laskelmista. Silloin säästö voi näyttää paperilla onnistuneelta, vaikka arjessa kustannus on vain siirtynyt ihmisille, joilla on jo valmiiksi paljon kannettavaa.
Etelä-Pohjanmaa tunnetaan vahvasta perheiden, kylien ja yhteisöjen vastuunkannosta. Se on voimavara, mutta siitä ei saa tulla hiljainen oletus. Yhteiskunnan ei pidä rakentaa palveluverkkoa sen varaan, että omaiset kyllä paikkaavat, avustajat venyvät ja läheiset järjestävät loput.
Tämä koskee erityisesti ikäihmisiä, vammaisia ihmisiä, pitkäaikaissairaita ja omaishoitoperheitä. Heille palvelun sijainti ei ole pelkkä osoite. Se voi ratkaista, toteutuuko hoito, jatkuuko kuntoutus, jaksaako omainen ja pysyykö ihminen kotona.
Palveluja voidaan joskus keskittää. Mutta silloin pitää samalla vahvistaa kuljetuksia, neuvontaa, liikkuvia palveluja, kotiin vietävää tukea ja kasvokkaisia vaihtoehtoja. Muuten palvelu on kyllä olemassa, mutta liian raskas käyttää.
Hyvinvointialueen onnistumista ei pitäisi mitata vain sillä, saadaanko talous tasapainoon. Sitä pitää mitata myös sillä, kaatuuko arjen kuorma hiljaa perheiden ja omaisten päälle.
Kun palveluverkko väistyy kauemmas, jonkun pitää kantaa välimatka. Oikeudenmukainen järjestelmä ei jätä sitä yksin omaisten tehtäväksi.