tarinoita
Marraskuun pimeään iltaan tuli hieman jännitystä, kun huomasimme Vaasan kissatalon pihassa pyörivän kissan. Se tunnistettiin kissatalon Keshaksi.
Laho, sateen kastelema raapimapuu oli ulkotarhassa katkennut ja tehnyt ulkotarhan verkkoon kissanmentävän aukon. Kesha käytti sitä heti hyväkseen.
Iltatyöläinen hätisti kaikki kissat ulkotarhasta sisälle ja sulki kissat sisätiloihin, varmistaen, että kukaan ei pääse ulkotarhaan.
Hän jätti Keshaa varten ulkotarhan oven auki sekä pienessä huoneessa auki ikkunan, jota kautta kissat pääsevät ulkotarhaan.
Ulkotarhaan vietiin ruokakippoja ja jäätiin jännityksellä odottamaan. Siirryttiin siivoamaan ja laittamaan ruokaa yläkertaan.
Kissojen kapina
Syntyi kauhea kuhina kissojen keskuudessa. Juuri nyt olisi pitänyt päästä ulos kylmään ja sateeseen. Kapinamieliala voimistui.
Sisällä olevat kissat oli teljetty verkko-ovien taakse keittiöön ja olohuoneeseen. Kuitenkin nuo ryökäleet olivat saaneet verkko-ovet auki huoneeseen, josta pääsi ulkotarhaan, ja koko alakerran sakki, muutamia ”koviksia” lukuun ottamatta olivat painuneet pihalle.
Tie oli auki taivasta myöten. Koko Vaasan yliopiston piha, ammattikorkeakoulun parkkipaikka ja Levoninkadun tienoo olivat täynnä meidän kissoja, yli 25 karkulaista. Yö oli tulossa, ja vettä satoi.
Ei vapaus hääviä ollutkaan
Kiivaampien sydämentykytysten rauhoituttua piha miinoitettiin loukuilla. Loukkuihin laitettiin hyvältä tuoksuvaa ruokaa, vaikka eihän kissatalon tirsmupieruille oikein mikään ole enää erityistä herkkua, sen verran hyvää ruokaa ne aina saavat.
Työntekijät jäivät myös yöksi päivystämään kissatalolle.
Ilta vaihtui yöksi, yö aamuyöksi, tuli aamu. Yksi kerrallaan karkulaiset hipsivät häntä koipien välissä ulkotarhaan, josta ne oli helppo karhata sisälle. Myös loukut lopsahtelivat pitkin yötä.
Ei kai se vapaus niin hääviä ollutkaan, värjötellä kylmässä ja sateessa. Aamun valjetessa oli pari kissaa enää hukassa.
Viimeinen mohikaani
Aamupäivän aikana viimeinen, Paroni-kissa, tuo lakkokenraali, nähtiin viereisen purku- ja pulutalon ikkuna-aukossa kuikuilemassa.
Se olisi varmasti näyttänyt meille keskisormea, jos olisi osannut. Mutta niinpä sekin joutui taipumaan. Routa ajoi porsaan kotiin.
Viimeinenkin mohikaani oli nyt kotitiipiissä ja kaikki hyvin. Alle vuorokaudessa kaikki karkulaiset oli saatu kiinni, ja rauha palasi kissataloon. Kiitos urheiden vapaaehtoisten ja työntekijöiden!
Ulkotarhan rikkoontunut verkko korjattiin nippusitein.
