Palosaarella asuu omanarvontuntoista väkeä, joka ymmärtää kaupunginosansa ainutlaatuisuuden ja historiallisen merkityksen. Samaan aikaan kun kaupunginhallitus teki omalta osaltaan päätöstä Palosaaren kirjaston kohtalosta, kokoontui kolme kirjaston puolustaja perustelemaan 100-vuotiaan kirjaston olemassaoloa.
Aamulla kolmikko oli luovuttanut lähes 2 000 kaupunkilaisen adressin kaupunginhallituksen jäsenille juuri ennen budjettineuvottelujen alkua.
Heillä on yhteensä reilut 110 vuotta asumista Palosaarella ja yhtä pitkältä ajalta rakkaita muistoja kirjastosta.
– Olin juuri jäänyt eläkkeelle. Kadun toiselta puolelta kiirehti pieni poika, ahkera kirjaston käyttäjä luokseni ja kysyi minulta olenko tosiaan jäänyt pois kirjastosta. Vastauksen kuultuaan poika huokasi ja sanoi syvällä äänellä että kyllä on harmillista, yli 20 vuotta Palosaarella kirjastonhoitajana toiminut Rauni Raukola muistelee sitä yhteenkuuluvaisuuden henkeä mitä henkilökunta ja asiakkaat tunsivat omassa kirjastossaan.
Lähes 60 vuotta Palosaarella asunut ja Järjestötalon taloudenhoitajan toiminut Tarja-Maija Sparf kertoi edesmenneestä miehestään, joka antaumuksellisena lukijana oli Palosaaren suurkäyttäjä.
– Hän oli niin vankkumaton oman kirjaston käyttäjä, että puuttuvat sotahistoriakirjat piti tilata pääkirjastosta Palosaarelle, Sparf nauraa.
Asukasyhdistyksen puheenjohtaja Kari Laitala otti esille säästöjen järkevyyden.
– Miksi näistä lillukanvarsista, pienistä säästöistä, mutta niin tärkeistä kuntalaisten lähipalveluista, oikeista hyvinvointipalveluista halutaan ottaa pois, hän huokaa.