Paljonko palkankorotuksesta jää käteen verojen jälkeen, riippuu siitä, kuinka paljon tienaat ja mikä on veroprosenttisi. Tähän vaikuttavat myös mahdollinen ammattiliiton jäsenmaksu, kirkollisvero ja kuntaveron prosentti.
Meillä on progressiivinen verotus. Palkankorotuksen yhteydessä tämä näkyy siten, että mediaanipalkkaa tienaavalla jää 100 euron palkankorotuksesta käteen vain noin 50 euroa. Mitä korkeampi palkka, sitä vähemmän työntekijä itse hyötyy palkankorotuksestaan. Esimerkiksi 4 700 euroa tienaavalle jää 100 euron palkankorotuksesta käteen vain noin 37–43 euroa. Samaan aikaan tämä 100 euron palkankorotus maksaa työnantajalle (välittömät veroluontoiset sivukulut) noin 120–135 euron lisämaksun.
Koska palkankorotuksen nettohyöty on suhteellisen pieni, heikentää se motivaatiota lisäansion tai paremmin palkatun työn hankkimiselle. Tällä on kielteinen vaikutus myös kansantaloudelle.
Kun varsinaisten veroluonteisten palkan sivukulujen lisäksi huomioidaan muut työn sivukulut, on lähtökohta se, että työnantaja maksaa 12,5 kuukauden palkan, mutta saa vaan noin 10 kuukauden työpanoksen. Lisäksi tulevat muun muassa lomat, palkalliset vapaapäivät, sairaspoissaolot, työterveys, vakuutukset, työsuhde-edut, virkistys, työturvallisuus. Sadan euron palkankorotuksen kustannusvaikutus toimialasta ja työsuhteen kestosta riippuen, on tasolla 160–180 euroa.
Palkansaajan nettohyödyn ja työnantajan kustannusten nousun välillä on käsittämättömän suuri ero.
Palkankorotukset kasvattavat yritysten kustannuksia ja heikentävät kilpailukykyä ja vähentävät investointihalukkuutta. Pienemmän tuottavuuden yrityksiä ajautuu vaikeuksiin, konkurssit ja työttömyys lisääntyvät. Kun osalla työntekijöistä palkat nousevat, samalla lisääntyy työttömyys ennen muuta alemman palkkatason töissä.
Palkankorotuksista kärsivät työllistävät palvelualojen yritykset, etenkin ne, joiden liikevaihto perustuu työn myyntiin. Tällaisia ovat esimerkiksi parturit, hierojat, kauneudenhoito, hoivapalvelut, konsulttityöt, remonttityöt, auto- ja konekorjaamot.
Kymmenen prosentin palkankorotus, kun tähän sivukulujen lisäksi kohdistuu arvonlisävero, vaatisi vähintään 20 prosentin laskutettavan työn hintojen korotuksen. Näitten palveluiden osalta palkankorotus tarkoittaisi välittömästi merkittävää ostovoiman alentumista. Heikkenevän hintakilpailukyvyn vuoksi haittaa on myös vientiä harjoittaville yrityksille. Tuontikaupalle voi ostovoiman parantumisesta olla jopa hyötyä. Vähiten kärsivät korkean teknologian yritykset, joilla on suhteellisesti pieni palkkakustannusten osuus.
Argumentit, joiden mukaan palkankorotukset lisäävät kysyntää ja siitä hyötyvät kotimarkkinayritykset, ei ole totta. Ei ainakaan palvelualojen yrityksille.
Palkankorotukset lisäävät tehokkaasti verokertymiä. Toisaalta tilanteessa, jossa yritysten investoinnit vähenevät, yritykset ja työpaikat vähenevät ja työttömyyden kustannukset kasvavat, talousvaikutus voi kääntyä nopeasti negatiiviseksi. Palkankorotukset ruokkivat inflaatiota, parantunut ostovoima katoaa nopeasti kohonneiden hintojen myötä.
Juhani Viitala
Kauhava