Tulevana viikonloppuna juhlitaan ylioppilaita ja ammattiin valmistuneita. Kolmen vuoden uurastus palkitaan, kun juhlasaleihin kokoontuneet nuoret saavat kouraansa tutkinnon ja lakin päähänsä.
Nauttikaa päivästänne, olette sen ansainneet!
Muistelen itse edelleen lämmöllä omia lakkiaisiani. Se oli yksi elämäni parhaimmista päivistä!
Mikä voisi olla parempaa: lukio on kunnialla läpikäyty, ja jännittävä H-hetki on käsillä. Kotona odottavat voileipäkakut ja lusikkaleivät, ja juhlimaan on kutsuttu kaikki sukulaiset ja ystävät.
Vanhemmille muistutuksena, että muistakaa pakata nessut joukkoon, sillä valmistujaisjuhla on liikuttava hetki. Ja kynnelle kykenevien kannattaa tulla paikan päälle, sillä nuorelle on tärkeää nähdä oma perheensä vilkuttelemasta yleisön seasta.
Ainakin minulle Gaudeamus igitur saa joka kerta palan kurkkuun. Ei kappale itsessään niin koskettava ole, mutta se edustaa vanhan aikakauden loppumista ja uuden alkua, suurten muutosten aikaa. Haikeaa ja kutkuttavaa samaan aikaan!
Toivon, että moni nuori kuulee, että heistä ollaan ylpeitä – ja toivottavasti he ovat itsekin itsestään ylpeitä!
Lakkiaisten ja valmistujaisten alla mediassa rummutetaan laudatur-rivin saaneita ja ennätysajassa valmistuneita. Nuorella iällä tällaiset saavutukset ovat ihailtavia ja poikkeuksellisia. Se kertoo priorisoidusta ajankäytöstä, ahkeruudesta ja korkeasta työmoraalista sekä potentiaalista menestyä työuralla.
Keneltäkään mitään poisottamatta, haluan kuitenkin sanoa tämän: Huonoillakin arvosanoilla varusteltu tutkinto on tutkinto siinä missä huippuarvosanoillakin.
Suuri osa ylioppilaista on kuitenkin niitä tavallisia, pakolliset viisi ainetta kirjoittavia ylioppilaita keskinkertaisilla arvosanoilla. He ovat ylioppilaita yhtä lailla!
Tutkintotodistuksesta tai ylioppilaskirjoituksien suorituksesta ei kannata rakentaa lopullista identiteettiään. L:n paperit eivät takaa loisteliasta elämää, vaikka ne toki antavat hyvät lähtökohdat uralle ja avaavat ovia jatko-opinnoille. Sen takia ei kannata polttaa itseään loppuun.
Yhtä lailla keskikastin tai rimaa hipovista ylioppilaista ja valmistuneista nuorista voi tulla valtion päättäjiä, menestyneitä yrittäjiä, ylilääkäreitä tai tunnettuja taiteilijoita.
Nuoret, uskokaa itseenne, sillä tulevaisuus on teille auki. Tämä suoritus ei määrittele loppuelämänne suuntaa – te päätätte itse jokaisella valinnallanne, mihin suuntaan haluatte elämässänne mennä. Sivupoluilta pääsee takaisin päätielle, ja suuntaa saa muuttaa milloin tahansa.
Paljon onnea ihan jokaisella ylioppilaalle ja valmistuneelle!