Alkuvuodesta minua alkoi yllättäen huimata. Tein klassisen virheen ja nousin ylös, vaikka olisi pitänyt käydä pitkäkseen. Pyörryin ja löin takaraivoni kovaa joko ovenkulmaan tai kynnykseen. Kukaan ei oikein vieläkään tiedä, kumpaan.
Kun heräsin, tunsin takaraivoni alla jotain lämmintä ja kosteaa. Järkytys oli suuri, kun tajusin sen olevan verta. Huusin lastamme nukuttamassa olleelle miehelleni, että nyt taisi käydä pahasti.
Vielä on kesää jäljellä!
I-P Digin ensimmäiset _2 kk vain 9,90 €_
Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa
Näköislehdet ja arkisto
Galleriat, videot ja live-lähetykset
Podcastit
Päivittäiset uutiset sähköpostiisi
Pelit ja koulutukset
Tilaajaedut