Nyt se alkoi. Nimittäin päiväkoti. Hetki, jota jännitimme lapsemme kanssa koko kesän. Tai no, lähinnä me vanhemmat jännitimme.
Elämämme muuttui alkuvuonna 2025 perustavanlaatuisesti, kun saimme lapsen.
Vauvavuosi oli vaihetta vaiheen perään: rytmittömyyttä, soseita ja sormiruokaa, nukuttamista, imetystä, vaunulenkkejä ja kurkistuskirjoja.
Ennen kaikkea se oli kuitenkin hellyyttä ja huolehtimista, vanhemmaksi opettelua. Samaa uuteen elämään tutustumista käy läpi moni muukin vaasalaisperhe.
Pikkuhiljaa elämä rauhoittui ja löysimme tavan elää uuden perheenjäsenen kanssa. Nyt on vaikea kuvitellakaan, millaista elämä olisi ilman lasta – sillä tällaista rakkautta en ole vielä koskaan aiemmin kokenut.
Kotona vietetyn ajan jälkeen olikin outoa jättää lapsi ensimmäistä kertaa hoitoon ventovieraille. Pohdintaa aiheutti myös se, mitä päiväkotiin kuuluu ottaa mukaan. Entä millaiset rytmit päiväkodissa on ja millaisia aikuiset siellä ovat?
Ensimmäinen päivä oli tutustumista ja kesti vain pari tuntia. Tutkimme paikkoja ja saimme ohjeistuksia mukaan otettavista tavaroista, kuten unilelusta ja varavaatteista.
Seuraavana päivänä oltiin jo puoli päivää ilman vanhempia. Ja lopulta koko päivä.
Ensimmäiset viikot olivat vaikeita. Lapsi oli väsynyt ja halusi iltaisin koko ajan syliin. Aamuisin tuli itku, kun piti jäädä outoon paikkaan.
Mutta jo ensimmäisen kuukauden jälkeen lapsi heräsi aamulla niin innoissaan päiväkotiin lähtemisestä, että alkoi pukea pihavaatteita ja laittaa kenkiä jalkaansa, kun me vanhemmat vielä harjasimme hampaitamme.
Nykyään maanantait ovat ilon päiviä, kun pääsee päiväkotiin!
Meille tuoreille vanhemmille rauhaa on tuonut se, että päiväkodissa tiedetään, mitä tehdään, kiitos hyvän henkilökunnan. Siellä on tarkat rytmit, ohjelma on suunniteltu etukäteen ja vanhempia tiedotetaan Edlevo-sovelluksessa.
Erityisen ihanaa on se, että lapsi pääsee syliin heti päiväkotiin saavuttuaan. Uskon, että myös työnantajat kiittävät hyvästä päivähoidosta, kun vanhemmat voivat keskittyä töihinsä.
Päiväkodin myötä arki on muuttunut, jälleen kerran, mutta toisaalta voi sanoa, että oikeastaan päiväkoti on tuonut jonkinlaista normalisoitumisen tunnetta vauvavuoden jälkeen.
Vauvavuosi on yhtä hullunmyllyä ja hyrskynmyrskyä, josta selviää asennoitumisella. Mutta kuukausi kuukaudelta asiat helpottuvat, kun lapsi kasvaa ja oppii kommunikoimaan muullakin kuin itkulla. Ja vihdoin päiväkodin alettua työ ja perhe-elämä ovat löytäneet tasapainon.
Jos tähän mennessä olen oppinut jonkin asian, niin sen, että uusia asioita ei opettele pelkästään lapsi, vaan myös vanhemmat. Mutta toisaalta kaikki tähän mennessä kokemani on ollut kaiken tämän arvoista. Oman lapsen arvoista.
Vaikka päiväkotiarjesta on tullut parissa kuukaudessa rutiinia, yksi asia pysyy. Kotiin tullessa istutaan sylikkäin ja luetaan lempikirjoja. Ja kikatetaan!