Seitsemän kiloa, Juti.
Se oli jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Curt Lindströmin viesti puolustaja Timo Jutilalle jouluna 1994. Lindströmin mielestä Jutilan piti pudottaa painoa, jotta hän mahtuisi kevään 1995 MM-kisoihin.
Jutila laihdutti, teki MM-loppuottelussa maalin ja johti joukkueen kapteenina yhdessä Kulta-Curren kanssa Suomen ensimmäisen kerran jääkiekon maailmanmestaruuteen. Lindström kertoi itse jälkikäteen julkisuuteen Jutilalle esittämästään laihdutusvaatimuksesta.
Näin yksinkertaista se oli vajaat kolmekymmentä vuotta sitten. Voisiko maajoukkuevalmentaja toimia Lindströmin tavoin tänä päivänä?
– Ei, Olympiakomitean ja Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian Urhean urheiluravitsemuksen vastaava asiantuntija Laura Manner sanoi Moderni urheilulääketiede ja valmennus -verkostotapahtuman yhteydessä Helsingissä.
– Vaikka tiedämme, että tällaista tapahtuu, tällaisten esimerkkien antaminen on tosi vaarallista. Alamme helposti kuvitella, että kaikkien jääkiekkopuolustajien pitäisi olla tietyn muotoisia, vaikka niin ei ole, Manner selitti.
Jutilan ja Lindströmin päivistä ei ole muuttunut se tosiasia, että paino ja kehonkoostumus voivat vaikuttaa urheilijan suorituskykyyn ja lajitekniikkaan.
Mutta käsitys siitä, miten painosta ja ihmisten kehoista saa puhua, on mullistunut länsimaisissa yhteiskunnissa. Se näkyy urheilussakin.
– Paino ei ole kielletty puheenaihe, mutta oleellista on, miten siitä puhutaan. Joistakin puheista saa mielikuvan, ettei painosta saisi puhua enää lainkaan. Näin ei ole. Tällainen käsitys on ilman muuta ongelma. Siitä pitää voida puhua, mutta sen pitää olla urheilua tukevaa, Manner sanoi.
Kurinpitoa painonhallinnasta
Urheilussa painonhallinnasta on viime aikoina puhuttu julkisuudessa rytmisen voimistelun entisen maajoukkuevalmentajan Laura Ahosen kurinpitoasiassa.
Ahonen sai Voimisteluliiton kurinpitovaliokunnalta joko ei-julkisen huomautuksen tai varoituksen. Kurinpitopäätös ei ole julkinen, mutta Ahonen on kertonut oman näkemyksensä tapahtumista avustajanaan toimineen varatuomari Olli Rausteen hiljattain julkaisemassa kirjassa Kohti eettistä urheilua. Sen mukaan kurinpitokäsittelyn keskeinen kysymys oli se, millaisin keinoin painonhallintaa toteutettiin.
Kurinpitopäätöksen jälkeenkin julkisuudessa on nähty kiistelyä painonhallinnasta.
Kurinpitovaliokunta totesi ratkaisuselostuksessaan painonhallinnan olevan osa rytmisen voimistelun valmennusta ja valmennusmetodina sallittu ainakin huippu-urheilussa. Urhea reagoi tähän lähettämällä julkisuuteen tiedotteen.
– Painonhallinta urheilussa ei ole valmennusmetodi vaan toimintaa, jota voidaan toteuttaa valmennuksen tukena huippu-urheilussa tarkasti määriteltyjen reunaehtojen täyttyessä, Urhea kirjoitti.
Ahonen on valittanut kurinpitovaliokunnan päätöksestä Urheilun oikeusturvalautakuntaan, jonka aikanaan tuleva päätös tuonee julki lisätietoa kurinpitokäsittelyn sisällöstä.
Ahosen toimintaa alettiin tutkia sen jälkeen kun Urhea oli tehnyt huoli-ilmoituksen Suekille. Manner kertoo olleensa Urheassa osa keskusteluja, jotka johtivat huoli-ilmoituksen tekoon. Hänen mukaansa Ahosen tapauksen uutisoinnissa muu kuin painonhallinta on jäänyt vähälle huomiolle.
– Voimistelijat ovat kokeneet muutakin. Tällainen kriisi oli monelle taholle vaikea ja se pakottaa kaikki osapuolet miettimään, miten jatkossa vältämme tämän tilanteen. Säännöt eivät ole estäneet tätä toimintaa, mutta on huomattu, että muutokselle on tarve. Sitä työtä monella taholla tehdään, Manner sanoi.
Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen yleisempää urheilijoilla
Kansainvälisen olympiakomitean 2019 julkaiseman meta-analyysin mukaan häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on urheilijoilla yleisempää kuin ei-urheilijoilla. Riskiryhmiä syömishäiriöille ovat painoluokkalajit, kestävyyslajit ja voimistelun kaltaiset esteettiset lajit – tai varhaisen huippuvaiheen lajit, kuten nykyään sanotaan.
Urheilija ei voi hyödyntää samoja periaatteita kuin muu väestö painoaan muuttaessaan, Laura Manner kertoi seminaariesityksessään. Syynä tähän on, että urheilija on useimmiten normaalipainoinen ja tavoittelee suhteellisen pientä muutosta. Lisäksi urheilijan on selviydyttävä suuresta fyysisestä kuormituksesta.
Manner muistutti, että painon ja kehonkoostumuksen yhteydestä suorituskykyyn ei ole tietoa kaikissa lajeissa. Painon muuttamista voidaan harkita, kun kyseessä on täysi-ikäinen huippu-urheilija, jonka lajissa painolla on merkitystä suorituskyvylle. Urheilijalla täytyy olla riittävän joustava suhtautuminen syömiseen, normaali hormonitoiminta, riittävä psyykkinen hyvinvointi ja apunaan moniammatillinen tuki. Eikä tämä lista ole kattava, Manner muistutti.
Muutosten tueksi tarvitaan moniammatillista asiantuntijuutta ja terveyden seurantaa.
– Koulutetun ravitsemusasiantuntijan tulee laatia ravitsemusohjeistukset, ei valmentajan, Manner sanoi.
Manner korosti, että tämän urheilijan moniammatillisen tukitiimin pitäisi muodostaa yhtenäinen kanta, jos painoon puututaan. Lisäksi erittäin tärkeää on se, miten painosta puhutaan.
– Tätä ei voi olla korostamatta liikaa, Manner sanoi.
Urhean vastaava urheilupsykologi Tatja Holm kertoi havainneensa, että valmentajat kaipaavat keinoja painon ottamiseksi puheeksi arvostavalla tavalla ja toisaalta urheilijat toivovat kunnioittavaa puhetta. Holm korosti turvallisen tilan luomista, kun painosta puhutaan.
