Hannele Takala kirjoitti 16.6.2026 Eparissa, että Jussi Koivusalon Paimentyttö-veistos kaipaa uutta kotia.
On hyvä, että kuntalaiset osallistuvat kaupunkisuunnitteluun ja tekevät avauksia siitä, miten kaupunkia voisi tehdä entistäkin viihtyisämmäksi.
Julkisen taiteen teokset ovat osa kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua, kaupungin historiaa sekä kaupunkikuvaa. Kaupunki rakentuu kerroksittain, joten on luonnollista, että joskus jokin veistos voidaan joutua siirtämään, kun sen alkuperäinen ympäristö muuttuu merkittävästi.
Uusi paikka täytyy kuitenkin harkita huolella. Joskus sopivan paikan löytymistä voidaan joutua odottamaan vuosiakin. Siirron yhteydessä joudutaan miettimään laajempaa kokonaiskuvaa kuten tulevia kaavoituspäätöksiä ja rahojen kohdentumista.
Vuonna 1963 Keskuspuistoon pystytetty Jussi Koivusalon veistämä Paimentyttö on Seinäjoen yksityisyrittäjien ja Yrittäjänaisten lahjoitus kaupungille. Yrittäjäpatsaanakin tunnettu pronssinen Paimentyttö esittää veden ääreen kumartuvaa nuorta tyttöä, jonka käsien läpi virtaa vesi.
Teos kuvastaa Seinäjoen kasvua ja kehitystä maaseutupitäjästä valtakunnalliseksi yrittäjäkaupungiksi. Veistoksen viereen on sittemmin rakennettu lasten leikkipuisto, jonka myötä veistoksen alkuperäinen vesiallas on jouduttu peittämään.
Uudet rakennelmat ja muut veistoksen ympäristössä tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet puiston yleistunnelmaan ja veistoksen siirtämistä toiseen paikkaan on mietitty jo pitkään.
Ei siis pidä paikkaansa, että kaupungilla ei olisi halua teoksen siirtämiseen. Seinäjoen kaupungissa toimii kaupunginjohtajan nimeämä monialainen taidetyöryhmä, johon kuuluu edustajia mm. kulttuuripalveluiden sekä kaupunkiympäristön toimialalta.
Myös kuntalaisten tekemiä aloitteita koskien julkista taidetta käsitellään kokouksissa, vaikka aina ei välttämättä voidakaan päätyä kaikkia miellyttäviin ratkaisuihin.
Taidetyöryhmä on toistuvasti käsitellyt kokouksissaan Paimentytön sijoittamista uuteen paikkaan ja alkuperäisen vesiaiheen palauttamista. Toistaiseksi siirtoon ei ole päädytty useammastakaan syystä.
Paimentytön kohdalla kyseessä on alun perin kaksiosainen teos, joka koostuu patsaasta ja vesielementistä. Toista osaa ei voi ottaa pois teoksen ideaa muuttamatta.
Koska veistos on ollut osa Seinäjoen kaupunkikuvaa jo yli 60 vuotta, on tärkeää, että mahdollinen tuleva sijoituspaikka mietitään huolella ja se kunnioittaa taiteilijan ja lahjoittajien alkuperäistä ajatusta.
Veistos pitää pystyä perustamaan ja valaisemaan uudessa sijainnissa ja se vaatii lähistölleen vesijohtoveden. Myös allas pitäisi pystyä toisintamaan alkuperäistä vastaavaksi.
Kuten Takala mielipidekirjoituksessaan kirjoitti, ”Paimentyttö-patsas on idyllinen ja herkkä, ja vaatisi myös ympäröivältä paikalta sitä samaa.” Uuden paikan tulisi teemallisesti viedä ajatukset laidunmaahan ja Seinäjoen historiaan, mutta olla kuitenkin kaupunkikuvallisesti keskeinen.
Paimentyttö on osa Seinäjoen historiaa ja kaupunkikuvaa. Yrittäjäliiton valtuuskunnan puheenjohtaja, johtaja Tapani Tikanoja sanoi osuvasti avajaispuheessaan vuonna 1963:
”Paimentyttö paimentakoon Seinäjoen yrittäjiä ja kaupunkilaisia valoisaan huomispäivään. Lakki päästä menneisyydelle - takki pois tulevaisuudelle.”
Vaikka patsas joutuu edelleen odottamaan uutta kotiaan, on muistettava, että sen 60-vuotinen historia on verrattain lyhyt.
Veistoksen elinkaari tulee varmasti olemaan pidempi kuin monen muun ympäröivän rakennuksen ja rakenteen, joten mahdollisen siirron suhteenkin maltti on valttia.