Sympaattiset poliitikot ovat vähissä. Naamat kuluvat, huono kauppias ei saa hyvääkään tavaraa kaupaksi.
Purra yritti perustella velanottoa. Että pakko on. Korkojen nousua ja väen ikääntymistä tarjotaan syyksi. Arki tuli vaalipuheita vastaan.
HS:n pääkirjoitus 29.8. totesi vanhenevan Suomen realiteetit: ”Kun säästöjen löytäminen on nytkin ollut poliittisesti todella vaikeaa, tulevina huonomman huoltosuhteen vuosina vaikeus vain kasvaa.”
Päättämisen tilaa kuvaa RKP:n jaarittelu rasismin käsityksistä aikana, jolloin hallituksen pitäisi kaksin käsin tarttua arjen ongelmiin.
Turgenevin vanha viisaus: ”Sana huomenna on keksitty päättämättömiä ihmisiä ja lapsia varten.” Oikeistohallitus ei halua ottaa hyväosaiselta. Etujen kavennusten sijaan tarjotaan veronalennuksia. Vasemmisto kykenisi ottamaan, vaan kun ei voi luottaa, etteikö myös äkkiä pistäisi menemään. Tuhannet ekonomistit näitä ynnää molemmilla aatesuunnilla. Ja kansa jatkaa vanhenemista.
Millä se vain jatkaa elämäänsä? Asenteella. Kuten Preeti Leppänen, historian aito vähäosainen: ”Tota pernaa on kumminkin.”
Suhtautuminen vanhuuteen on ollut selvä parikymmentä vuotta. Nyt HVA arvioi, että ympärivuorokautista hoitoa on E-P:lla maan keskiarvoon nähden liikaa. Aktiivi-ikäinen päätöksenteko ei näe omaa tiimalasiaan.
Kun ulkopuolinen apu heikkenee, pitää olla itsellä enemmän sitä pernaa.
JK. Liikennekommentista tuli palautetta. On minulla ratkaisu kulttuurin kohentamiseen. Palautetaan 80-lätkä nuorille. Sama vuodeksi takalasiin jokaiselle, joka yltää päiväsakoille toistuvasti, tai kerrankin kaasuttaa kortin menetykseen. Rattijuopoille paluu 3 kk:n lentokenttäterapiaan. Ei muuta, kuin että eduskunnassa nuija kopsahtaa.
Jarmo Lintala
Seinäjoki