Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen toinen valtuustokausi on jo hyvässä vauhdissa.
Tie on ollut varsin ohdakkeinenkin ja päätösten tekeminen kaikkea muuta kuin helppoa. Milloin vastakkainasettelua on syntynyt valtakunnan tasolta opposition ja hallituksen edustajien kesken, milloin maakunnan ja Seinäjoen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Eikä tuo viranhaltijoiden ja valtuutettujenkaan yhteistyö aina sitä hedelmällisintä ole ollut.
Yksittäisen pykäläkohtaisen asian päätös on ollut parhaimmillaan useamman taistelutantereen sävyttämä. Tuolloin valtuustosalin penkissä istuessani on lopullisen äänestystuloksen veikkaus ollut jopa hankalaa. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Sen verran tutuksi on jo homma tullut.
”Me kaikki hoidamme koko Etelä-Pohjanmaan yhteistä hyvää”, korostetaan erilaisissa puheenvuoroissa. Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä ei.
On aivan päivänselvää, että teuvalaiset, soinilaiset ja kaikki muutkin maakunnan eri kolkista valitut valtuutetut pitävät omiensa puolta. Siksihän heidät on paikkakunniltaan tehtävään valittu. Varsin monet valtuutetut ovat todenneet, etteivät tohdi enää käydä kotikuntansa kaupassa sote-palvelujen karattua naapurikuntiin kymmenien kilometrien päähän.
Pakko on näin seinäjokelaisena (nurmolaisena) todeta, että surku tässä on itsellekin tullut maakuntamme asukkaiden palvelujen alasajosta. Digitaaliset palvelut kun eivät läheskään aina korvaa kasvotusten tehtävää apua ja tukea.
Hyvinvointialueemme kelkka alkaa talouden puolesta hiljalleen kääntyä. Vaikka kertynyttä alijäämää on hurjasti, alkavat tulo- ja menoarviot näyttää jo plusmerkkisiltä.
Toivon, että päätösesityksien takaa löytyy jatkossa aina riittävä tieto eri vaihtoehdoista, niiden kustannusvaikutuksista ja päätösten vaikutusten arvioinneista. Tällöin päätösten tekeminen helpottuu, eikä niitä tarvitse jälkeenpäin katua – ainakaan paljoa.
Meillä kaikilla valtuutetuilla on omat intressimme. Minun intressini liittyvät jo leipätyönikin puolesta ikäihmisten palveluihin, ja suhteellisen paljon olen valtuustosalissa puheenvuoroja asian tiimoilta pitänyt.
Kannan suurta huolta myös hyvinvointialueen henkilöstön jaksamisesta. Toistuvat muutosneuvottelut ja huoli huomisesta näkyvät ja kuuluvat saamissani palautteissa.
Ikävää on myös se, että määräaikaisista työsopimuksista yli puolet kohdentuu alle 35-vuotiaiden ikäryhmään. Tuon ikäryhmän kun tulisi hoitaa ja auttaa meitä kaikkia vielä vuosikymmeniä eteenpäin, eikä usko huomiseen hoivatyön osalta saisi horjua jo tässä vaiheessa.
Voimia ja viisautta viranhaltijoille, koko hyvinvointialueen henkilökunnalle ja kaikille päättäjille. Hyvä tästä vielä tulee.