Karvan verran vajaa viisi vuotta sitten Vaasa-lehden väistyvä päätoimittaja Anne Laurila hyppäsi liikkuvaan junaan.
Hänestä tuli Vaasa-lehden päätoimittaja koronakeväänä toukokuussa vuonna 2021. Lehdessä oli silloin meneillään iso uudistus.
– Lehden ulkoasu ja rakenne uusittiin. Ne olivat jo aika valmiita, kun minä tulin mukaan. Mutta sain heti tehdä isojakin päätöksiä, kuten valita, mitä palstoja sijoitetaan millekin sivulle.
Laurilan päätökset näkyvät lehdessä edelleen. Sivulla kaksi on aina pääkirjoitus, ja keskiaukeama on lukittu mainoksille. Viimeisellä aukeamalla on pienempiä myynti- ja yhdistysilmoituksia. Vaasa-lehdessä pääjuttu on yleensä sivuilla 4 ja 5.
– Visuaalisuus pääsee heti alkulehdillä kukkimaan ja houkuttelee lukijaa jatkamaan lehden lukua.
Paikallinen ja
lähellä lukijoita
Lehtiuudistuksen taustalla käytettiin laajaa lukijatutkimusta. Sen anti oli selvä. Lukijat toivoivat lehdeltä ennen kaikkea paikallisia aiheita eli Vaasan seutua käsitteleviä juttuja.
Tämä toiveen Laurila otti tosissaan ja on sen täyttänyt päätoimittajan pestinsä aikana. Lehdestä ovat hävinneet yleisluonteiset, ns. paikattomat jutut kokonaan. Sen näkee lukija, ja sen sanoo poistuva päätoimittajakin.
– Vaasa-lehden jutut isosta pääjutusta pienimpiin uutisiin koskevat kaikki Vaasan ja lähiseudun asioita.
Vahvan paikallisuuden lisäksi Laurila on pitänyt tärkeänä läheistä lukijasuhdetta. Se näkyy esimerkiksi siinä, että lehteen tulee paljon juttuvinkkejä lukijoilta.
– Aika monet niistä toteutammekin.
Lukijasuhdetta hän on ylläpitänyt ja kehittänyt myös niin, että Vaasa-lehti on näkynyt ja ollut mukana erilaisissa tapahtumissa, ja Laurila on käynyt kertomassa lehdestä erilaisille ryhmille.
Laurilan mielestä lehden suosituin osasto eli Ruusut ja risut on sekin tärkeä osa lukijasuhdetta, samoin kuin Lukijan kuvat.
– Kaikki ne ovat viestejä lukijoiltamme.
Vielä jotakin uutta
Laurila saa silloin tällöin puheluita, joissa kiitetään hyvästä lehdestä. Kiitokset lämmittävät päätoimittajan mieltä ja sydäntä.
Mutta miksi sitten lähteä nyt, kun lehti saa kiitosta, sitä luetaan laajasti ja moni kokee lehden kertovan asukkaalle tärkeästä asiasta eli siitä, mitä omassa kotikaupungissa ja lähiseudulla tapahtuu?
– Minulle tuli tunne, että haluan vielä ennen eläkkeelle jäämistäni kokea jotain uutta, Laurila sanoo.
Uusi odottaa jo, ja se on yhteisötoimittajan työ Ilkka-Pohjalaisessa. Maakuntalehdessä ei ole aiemmin ollut vastaavanlaista tehtävää toimittajalle. Siinä Laurila pääsee kehittämään maakuntalehden yleisösuhdetta.
