Lahden MM-kisat alkavat tänään keskiviikkona. Olin toimittajana kaksissa edellisissä kisoissa, ja molemmista jäi yksi asia mieleen. Valitettavasti ne liittyvät dopingiin tai sen käytön epäilyyn.
Vuonna 1989 tilanne näytti huonolta Suomen mieshiihdon kanalta. Marjo Matikainen, Marja-Liisa Kirvesniemi ja Pirkko Määttä olivat iskussa, mutta miesten menossa jokin mätti.
Siihen aikaan iltapäivälehdet aloittelivat kovan linjan kirjoittelua. Varsinkin Iltalehti, joka kritisoi miesten tilannetta ja kuittaili siitä päävalmentaja Pekka Vähäsöyringille.
Tuohon aikaa toimittajat ja urheilujohtajat vetivät yhtä köyttä. Oli jopa yhteinen kerho nimeltä Hiihtoniilot. Siksi suoranainen piruilu sapetti valmennusjohtoa.
Toki syytäkin piruiluun oli, miesten suksi ei kulkenut.
Yllätysvoitto. Sitten tulivat MM-kisat. Harri Kirvesniemi lykki tasatahtia maalialueella. Kuuluttaja ja yleisö laskivat sekunteja, ja sitten maailma repesi. Kirvesniemi voitti Pål Gunnar Mikkelsplassin 4,7 sekunnilla ja oli maailmanmestari.
Seisoimme ällistyneinä lehdistölle tarkoitetussa aitauksessa. Kaikki halasivat Kirvesniemeä, ja sitten Pekka Vähäsöyrinki kääntyi toimittajiin päin. Joukossa seisoi myös Iltalehden toimittaja.
Vähäsöyrinki nosti kämmenet suun ympärille ja huusi pelkillä suun liikkeillä sanat, joita ei voinut tulkita väärin: ”Haista Rahikainen vittu!”
Kirvesniemi teki ihmeen, ja Vähäsöyrinki sai kostonsa.
Käännekohta. Vuoden 2001 muistavat kaikki. Olin Pohjalaisen nykyisen uutispäällikön Mikko Kallionpään kanssa olutteltassa, jossa kestittiin myös toimittajia.
Jutut oli tehty ja lähetetty Vaasan toimitukseen, kasasimme lautaset täyteen ruokaa, oluet ja viinit siihen viereen, kun puhelimet kilahtivat noin kello 22. Tekstari tuli joukkueenjohtaja Jorma Hyytiältä.
Jari Isometsän dopingnäytteessä oli ongelmia. Siihen jäivät sapuskat ja viinit. Soitin toimitukseen, että vanhat sivut tunkiolle, vaikka deadlinet paukkuisivat. Tunnin päästä tulee uudet jutut.
Seuraavat hetket pressikeskuksessa olivat kuin suoraan amerikkalaisesta elokuvasta. Osasin jo aavistella, että se hetki muutti paljon, enkä ollut sillä kertaa väärässä.
Uusi aika. Seuraavana päivänä Jari Isometsän pressitilaisuudessa mikään ei natsannut. Jäljelle jäi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Siihen loppui myös urheilutoimittajien ja hiihtopomojen keskinäinen luottamus. Hiihtoniilous ei ollut enää kunnia ja ylpeilyn aihe.
Vesa Koivumäki