Siskontyttäreni hämmästelee kysymystäni. ”Onko jossain hoitolapsessa jotain erilaista?”
Hänen hoitopaikassaan on ihonväriltään monenlaisia lapsia. Kun kysyin häneltä, onko jossain hoitolapsessa jotain erilaista, hän ihmettelee, ja pienen miettimisen jälkeen vastaa hieman hämmennyksissään:
”No Millalla oli tänään keltaiset kumpparit.”
Ei hän vastaa ikinä, että Malikilla on tumma iho tai hän ei saa syödä makaronilaatikkoa, kun siinä oli sianlihaa. Millan keltaiset kumpparit kun vain ovat Malikin ihonväriä ihmeellisempi asia.
Kuluva viikko on lasten oikeuksien viikko, ja maanantaina vietettiin lasten oikeuksien päivää. Tänä vuonna teemana on yhdenvertaisuus. Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, ettei kukaan joutuisi kärsimään erilaisuudestaan. Lapselle ihmisten erilaisuudet ovat luonnollinen asia. Kunnes sitten aikuinen sotkee ennakkoluulonsa, asenteensa ja näkemyksensä lapsen ajatusmaailmaan.
Asenteet opetetaan. Myös empaattisuus opetetaan. Sen vuoksi joudun surullisena katsomaan vanhempia, jotka opettavat lapsilleen kiusaamisen aakkoset. He laittavat lastensa suuhun streotypisia lauseita ja niin paljon vihaa, ettei kenenkään lapsen pitäisi koskaan joutua sellaista käsittelemään.
Yhdenvertaisuus on myös sitä, että kaikille lapsille taattaisiin mahdollisimman tasavertaiset elämän eväät. Suomessa lapsen oikeuksien sopimus allekirjoitettiin jo liki 25 vuotta sitten. Kyseessä on ihmisoikeussopimus, jolla edistetään ja turvataan lasten hyvinvointia. Sopimuksen voimassaoloaikana lasten asema on kehittynyt Suomessa oikeaan suuntaan. Kuolleisuus on vähentynyt, samoin lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta. Lapset voivat vaikuttaa yhä enemmän omiin asioihinsa. Päivähoito-oikeus, esiopetuksen kehitys, iltapäivätoiminta, perhevapaat – kaikki edistävät lasten oikeuksien toteutumista.
Valitettavasti lapsien oikeuksia myös heikennetään esimerkiksi päivähoito-oikeuden rajaamisella ja ammatillisesta koulutuksesta leikkaamalla. Myös lapsilisän reaaliarvo on huomattavasti pienempi kuin 20 vuotta sitten. Lapset eivät kuuluisi olla kärsijöinä edes taloudellisesti vaikeimpina aikoina.
Joulun aika muistuttaa eriarvoisuudesta. Kun kävelen markettien leluvuorien keskellä ja etsin siskonlapsien toivomia kuperkeikkoja tekeviä siilejä tulevat mieleen ne lapset, jotka iloitsisivat yhdestä lelusta ja toivovat joululahjojen sijaan turvallista ja onnellista joulua.
Laura Syväoja
päätoimittaja